Nerosjärveä kumikanootilla ristiin rastiin

Nerosjärvi Lammilla on kiva pieni päiväretkijärvi. Noin 4 x 6 km kokoisessa järvessä on kaksi isoa saarta, joista toinen on liki 3 km pitkä ja toinenkin lähes 2 km mittainen. Lisäksi järvessä on muutamia pienempiä saaria, sekä lukuisia niemiä ja lahtia, jotka tekevät järvestä melonnallisesti kokoaan isomman. Huollettuja taukopaikkoja järveltä löytyy vain yksi, Luukunkosken laavu, mutta samalta lahdelta löytyy myös kesäisin kioski ja ravintola, joten omia eväitä ei melontaretkelle välttämättä tarvitse mukaan edes ottaa.

Nerosjärvi on osa Hauhon reittiä. Luontevia lähtöpaikkoja järvelle löytyy esimerkiksi Neroskulmalta, jossa on pieni veneranta. Moni-ilmeinen järvi on mielenkiintoinen melontakohde, sillä maisemat vaihtelevat karuista kalliomaisemista vehreisiin mataliin lahdelmiin. Järveltä löytyy muutamia mökittämättömiä alueita, suojaisia lahtia ja saaristosokkeloita, sekä useampia kiehtovan näköisiä saaria mantereeseen yhdistäviä kapeita polkusiltoja.

Tuulensuojaisella tauolla Siikalahden suulla.

Kävin helatorstaiviikonloppuna ottamassa pitkästä aikaa tuntumaa melontaan. Kauden aloitus jäi melko myöhälle, sillä työt ja opinnot ovat pitäneet kiireisenä, ja koska myin viime vuonna kuivapukuni, ei kylmiin vesiin ole ollut mitään kiirettä. Eivät ne vieläkään lämpimiä nuo vedet ole, mutta hiljalleen kai lämpenemään päin.

Kävin järvellä kumikanootillani. Viimeksi olin pumpannut siihen ilmaa joskus talvella olohuoneessa, joten oli jo korkea aika viritellä se melontakuntoon. Kumikanootti vaatii ajoittaista täyteen pumppausta, jotta se ei aivan mene paketissa piloille. Järvelle tämä Gumotex Palava ei tosin ole mikään optimaalinen väline, se on tarkoitettu joelle. Palavaa on vaikea meloa suoraan, ja se ei liu’u samalla tavalla kuin uppoumarunkoinen kanootti.

Ilvessalossa rantauduin, ja harkitsin taukoa, mutta rutikuiva maa ei houkuttanut risujen poltteluun. Istuin hetken, hörpin vettä ja jatkoin sitten matkaa.

Yksilapaisella tuulessa isolla vedellä Palava on oikeastaan aika tuskastuttava meloa, sillä tuuli tuppaa tarttumaan kevyeeseen kumipaattiin kohtuullisen voimakkaasti. Nyt meloin kaksilapaisella, ja vaikka paatti hieman nopeammin kaksilapaisella kulkeekin, niin ei se siitä kajakkia tee: keskituntinopeus oli liikkeellä noin 4,6 km, mikä on jonkin verran parempi kuin mitä yksilapaisella olen melonut, mutta kyllä Palavan melonnasta tuulisella järvellä on nautinto aika kaukana. Toista on joella, jonne se sopii kuin nenä päähän.

Hauhon reitin melontaprojektini ei edennyt viime kesänä lainkaan. Tänä vuonna tavoitteena olisi kuitenkin yrittää päästä Kuohijoelta eteenpäin Kukkialle asti. Sen pidemmälle en tavoitetta ole asettanut, sillä Kukkia itsessäänkin on jo retken arvoinen järvi. Nerosjärvelle aion kuitenkin palata toistamiseen, sillä siellä on vielä muutama lahti ja paikka, jossa en ole käynyt, ja jotkin järven lahdista ovat niin kiehtovia, että niihin tekee mieli palata aina uudelleen. Esimerkkejä Nerosjärven nähtävyyksistä ovat mm. Kakarlahden raukit, Haukkavuori ja Kivisaaret sekä Jurvansaari, joista kahdesta viimeksi mainitusta löytyy epävirallinen taukopaikka.