Retkeily

Suomessa on monipuolinen ilmasto. Täällä sataa, paistaa, on lämmintä ja kylmää. Välillä on valoa niin etteivät kaikki saa nukuttua, välillä taas niin synkkää, että tekee mieli karata ulkomaille. Kaikkia vuodenaikoja kestää kuitenkin vain hetkisen aikaa, sillä luonto on alituisessa muutoksessa. Eikä kahta samanlaista vuotta ole. Jos tätä kaikkea katselee vain neljän seinän sisältä, menettää oleellisen osan tämän maan olemuksesta. Siksi kannattaakin viettää aikaa ulkona aina kun on mahdollista.

Pöyrisjärven rantamaisemia Elokuussa 2013.

Retkeilyharrastuksen kannalta Suomi on mielenkiintoinen paikka, etenkin sen itä- ja pohjoisosat, joista löytyy laajoja asumattomia seutuja ja lukuisia luonnonnähtävyyksiä: rotkoja, tuntureita, suoalueita, järviä, jokia, jopa hiekkadyynejä. Suomessa on myös omanlaisensa retkeilykulttuuri, johon kuuluvat autiotuvat, laavut, pitkospuut ja omavaraisuus. Kirves ja puukko. Kalavehkeet ja milloin mitäkin.

Retkeilykulttuuri muistuttaa Suomessa tietyiltä piirteiltään vielä perinteistä eränkäyntikulttuuria, vaikka käytännössä on sitä samaa mitä muuallakin maailmassa: ihmisiä kulkemassa vapaa-ajallaan luonnossa turismitarkoituksessa. Minäkin olen tämmöinen turisti vaan, kuljen eväät mukana luonnossa. Mutta se on kivaa ja se pitää sekä ruumiin että mielen virkeänä.

Omakuva huipulla. Tuuli aika kylmästi, piti laittaa kuorihousutkin jalkaan, jotta tarkenisi.