Lammilta löytyy useita järviä, joista omituisin lienee Lamminjärvi. Se ei ole järvi, vaan avosuo, jonka keskellä on pieni umpeenkasvava lampare. Suon eteläpuolitse kulkee Untulanharjun harjujaksoon kuuluva Onnenvuoren soraharju ja sen pohjoispuolella nousee noin 30 m korkea Halilankallio, jossa on luontainen näköalapaikka Lamminjärvelle.
Halilankalliolle pääsee Retkikarttaan merkityltä P-paikalta merkittyä polkua pitkin. Sinisin maalitolpin merkitty reitti ei tosin ole varsinainen polku, vaan se kulkee pellon poikki. Ehkä siinä kesällä kulkee jonkinlainen ura? Nyt keväällä se on vielä helposti kuljettavissa, kun pellolla ei kasva vielä mitään.
Halilankallion päällä kasvillisuus on lehtomaista. Kallion itäpäästä löyty peruskarttaan merkitty Uhrikallio, vanha kuppikallio. Kuva tästä löytyy täältä. Kuppiokalliot ovat ilmeisesti vähän samanlaisia mysteerejä kuin samoilta seuduilta löytyvät miekanhiontakivinä tunnetut kivet, joissa on pitkittäisiä uurteita.
Lamminjärvi on suurelta osin puutonta tai vähäpuustoista nevaa, mutta paikoin tavataan myös lettoa. Vetelä suo on monien lintujen suosima paikka, ja pääsiäisenä 2017 paikan päällä käydessäni bongasin joutsenten, kurkien ja kahlaajien lisäksi ison parven pikkulintuja, olisiko pulmusia ehkä, kenties? Kuten arvata saattaa, en ole lintubongarina ihan vakavimmasta päästä, vaikka lintuja tykkäänkin yrittää tunnistaa.
Halilankallio ja Lamminjärvi sopii mainiosti käyntikohteeksi ainakin näin viljelykauden ulkopuolella. Maisemat ovat upeita ja avaria, ja paikan päälle on helppo poiketa vaikkapa matkalla Evolle.
Lisätietoja alueesta täältä.