Seitsemisen kansallispuiston etelälaidalta löytyy pieni mutta sympaattinen Soljasten alue. Soiden keskellä on useita pieniä järviä, metsäsaarekkeita ja alueen laidalta monta hyvää tauko- ja leiripaikkaa. Suurin osa alueesta on suljettu kulkijoilta 1.4. – 15.7. välisenä aikana, jolloin paikka kuhisee linnustoa. Kävin Tampereen taivaltajien mukana kevättalvisella hiihtelyretkellä Soljasilla maaliskuun alussa.
Kirkas-Soljasen nuotiopaikalle kerääntyi kymmenkunta ihmistä, neljä telttaa, yksi kota ja yksi riippumatto. Puiden välistä löysin teknisesti sopivan paikan mustalinnulleni, jotta pääsin kokeilemaan ulkona nukkumista talvioloissa. Varusteina oli itse värkkäilty aluspeite, välipohjaan sujautettava RidgeRest SPE:llä ryyditettynä, sekä Joutsenen talvimakuupussi. Riippumaton suojaksi virittelin tarppikankaan, mutta tuulinen paikka olisi vaatinut vähän suojaisempaa ratkaisua. Heräsin yöllä muutaman kerran tuulen puhaltaessa naamalle, mutta aamuyöllä tuuli hiljeni niin, että nukuin kuin tukki auringonnousuun asti.
Ennen nukkumista kävin kuitenkin heittämässä muutaman kilometrin hiihtolenkin Soljastensuon ympäri. Maisema oli varsin kiehtova, ja toden totta, parhaimmillaan juuri rajoitusalueella. Pienten avosoiden, metsälampien ja metsäsaarekkeiden muodostama mosaiikki on varsin mukavaa hiihtelymaastoa, ja tarjosi yhtenään vaihtuvia maisemia. Metsässä lunta oli tosin aika vähän, mutta onneksi sitä riitti soilla hiihdettäväksi asti.
Retken päätteeksi kävin vielä Multiharjulla ihastelemassa sitä, miltä Metsä näyttää. Aika komeita jöötejä. Harva puu nykyään kasvaa liki metrin paksuiseksi, mutta onneksi niitä voi kuitenkin käydä katsomassa vaikkapa kansallispuistoissa.
