Syyskuun alussa teimme jotain erilaista: majoituimme viikonlopuksi vuokramökkiin Orivedellä ja teimme päiväretkiä ympäristöön. Kohteeksi valikoituivat Siikaneva ja Pukala, ja samalla reissulla kävin pienellä iltamelonnalla Enojärven sokkeloissa.
Siikaneva Ruovedellä on Pirkanmaan suurin suoalue. Paikka on syrjäinen ja sinne on ehkä hieman vaikea löytääkin, sillä opasteet perille eivät ole aivan parhaat. Tästäkin huolimatta paikka on suosittu, eikä syyttä: komeita suomaisemia, kilometreittäin pitkospuupolkuja sekä hienolta näköalapaikalta löytyvä laavu.
Etelä-Suomessa suuret suot ovat harvassa, sillä monet ravinteikkaammat suotyypit on otettu aikoja sitten viljelyskäyttöön, ja viimeisen sadan vuoden aikana soita on käytetty ahkerasti myös metsätalouteen ja turvetuotantoon. Jäljelle jääneet laajat suot ovat niitä vetisimpiä, hankalimpia ja karuimpia soita, joille ei taloudellista käyttöä takavuosina keksitty. Esimerkkejä Etelä-Suomen suurista ja tunnetuista soista ovat vaikkapa Torronsuo, Kauhaneva ja Patvinsuo.
Torronsuo on ehkä tunnetuin ja suosituin suokohde, mutta suon vieressä kulkevan kakkostien liikenteen melu vie osan Torronsuon hohdosta. Pohjanmaan eteläosasta löytyy Kauhaneva, joka on hiljaisempi suokohde, mutta soveltuu rajallisten reittiensä ja palveluidensa vuoksi lähinnä päiväretkikohteeksi. Itä-Suomessa Patvinsuo taas tarjoaa suoerämaista nauttiville patikoitavaa päiväkausiksi, ja on Suomen suoteemaisista kansallispuistoista ehkä hienoin.
Edellä mainitut suoalueet ovat kaikki kansallispuistoja, mutta Siikaneva ei ole. Se ei kuitenkaan häpeä yhtään näiden rinnalla, sillä alueella kulkeva ympyräreitti on pituudeltaan sellainen, että se sopii sekä päiväretkiin että yön yli retkiin. Siikaneva yhtyy myös kohtuullisen hyvin sen eteläpuolella sijaitsevaan Siikajärven alueeseen, joka tarjoaa hieman erilaisia maisemia polkuineen, järvineen, kallioineen ja luolineen.
Vaikka Siikanevan polkulenkki kuljettaa pitkälle suoalueen sydämeen, avautuu polun huipentumapaikasta Jaarikanmaan laavulta maisema vieläkin kauemmaksi siihen osaan aluetta, jonne ei patikoiden ainakaan kuivin jaloin pääse. Suota riittää Jaarikanmaasta länteen vielä useamman kilometrin matkalta.
Siikanevan alueeseen liittyy useita tarinoita. Alue on vanhan Ruovesi-Uusikaarlepyy -maantien varrella. Tien hankaluuksia etenkin Siikanevan ja Kallenaution kievarin välisellä Pahaksi virstaksi nimetyllä osuudella on aikoinaan kuvaillut itse Sakari Topelius. Hieman Siikanevalta pohjoiseen taas sijaitsee Ryövärinkuoppa, jossa maantierosvot aikoinaan piilottelivat. Siikanevan vierestä taas löytyy Suomen ensimmäinen luonnonsuojelulailla rauhoitettu luontokohde, Ollinkivi, joka huteran näköisesti seisoo pienellä mäellä tien varressa, mutta eräänä päivänä on romahtava maanpetturin päälle hänen kulkiessaan tietä pitkin. Ei liene vielä kulkenut.
Siikanevaan liittyy myös traaginen lento-onnettomuus talvisodan ajalta. Sumuisessa säässä Tampereelta Tikkakoskelle matkalla ollut Bristol Blenheim BL-108 pommikone joutui perillä vallinneen huonon sään vuoksi palaamaan takaisin Tampereen suuntaan, mutta ei koskaan päässyt perille. Kone oli syöksynyt suurella nopeudella Siikanevan pintaan noin kilometrin verran Jaarikanmaasta länteen ja syttynyt palamaan. Lentäjä ja kaksi koneessa ollutta mekaanikkoa saivat välittömästi surmansa. Kone tuhoutui lähes täysin, mutta lentokoneen kappaleita löytyy edelleen putoamispaikalta, vetelältä suolta.
Kauniina alkusyksyn päivänä Siikanevalla vallitsee kuitenkin rauha ja hiljaisuus. Ei kuulu liikenteen melu, ja melko runsaasta kävijämäärästä huolimatta poluilla mahtuu hyvin kulkemaan rauhassa. Laavullakin mahdumme kaikki sopuisasti tulen ääreen makkaroita paistamaan ja kahvia keittämään. Valmiin hiilloksen ääreen on mukava istahtaa.
Siikanevan lenkkiin kannattaa varata aikaa muutama tunti. Mukavin kiertosuunta lienee vastapäivään, jolloin reissuun saa mukavimman draaman kaaren, kun komeimmat suomaisemat ja hienoimmat metsäsaarekkeet jäävät reissun loppupuolelle. Toisaalta, jos haluaa sienestää tai marjastaa samalla, reitti kannattaa kulkea myötäpäivään, jolloin reitin varsinainen metsäosuus antimineen jää retken loppupuolelle. Molempi parempi.
