26. elokuuta juhlittiin Suomen luonnon päivää. Lauhanvuoren kansallispuistossa ohjelmaan kuului lapsikuoroesityksen ohella maastopyöräretki, jonka järjesti Suupohjan Latu. Retki tehtiin yhteistyössä Metsähallituksen, Lauhanvuori region Geoparkiksi-hankkeen ja Suomen Ladun Maastopyöräily tutuksi -kiertueen kanssa. Osallistujia oli noin 40, kaukaisimmat liki Turusta asti. Mukana oli pyöräilijöitä aloittelijoista kisapyöräilijöihin asti.
Olin mukana retkellä osana päivän ohjelmaa, sillä kertoilin muutamilla maastokohteilla Lauhanvuoren geologiasta. Saavuin kuitenkin paikalle jo edellisiltana päästäkseni retkitunnelmaan. Illan hämärissä nakkasin repun selkään ja hyppäsin fillarin kyytiin polkeakseni keväällä kunnostetulle Kärkikeitaan kämpälle yöpymään.
Lauhanvuoren maastot ovat mitä oivallisimpia pyöräretkimaastoja. Alueella on runsaasti neulaspolkuja ja vanhoja metsäteitä. Vaativia maastot eivät ole, vaan soveltuvat nimenomaan rauhalliseen maastopyöräretkeilyyn, trendikkäästi bikepackingiin. Oma varustukseni ei tosin ollut trendin mukainen, vaan enempi sellaista sisulla retkeilyä, painava reppu kun ei ole maastopöyrällä polkiessa kovin mukava.
Kansallispuiston kiertää metsäteitä ja polkuja pitkin helposti päivässä, joten kovin pitkään retkeen lääni ei riitä, mutta yhdistämällä alueen muita luontokohteita osaksi samaa retkeä saa rakennettua useamman päivän retken, kuten tein vuosi sitten. Kauhaneva-Pohjankangas on päivämatkan päässä, Haapakeitaan alue on päivämatkan päässä, Iso Kaivoneva on päivämatkan päässä, muiden muassa. Siirtymätaipaleille tulee toki tiellä pyöräilyä, mutta perillä voi olla varsin viehättäviä pätkiä poljettavaksi.
Kärkikeitaan tupa on tällä hetkellä Lauhanvuoren ainoa yleisessä käytössä oleva avoin tupa. Autiotuvan tyyppisessä vanhassa metsäkämpässä on ollut vuosikymmenten ajan vieraskirja ja siellä on ollut kävijöitä läpi vuoden. Tupa kunnostettiin päivätuvaksi keväällä, mihin sisältyi uusi hormi ja kamiina sekä uusi vesikatto. Päällepäin iso tupa on oikeasti pieni, metsätyökämppänä elämänsä aloittaneessa tuvassa kun on ollut myös tallin puoli, eli tilaa hevosille.
Tuvan eteisessä on laveri, mutta tuvan sisällä vanha Heteka. Metallisen kylmä Heteka ei ole ihan optimaalisin paikka istua tai makoilla, etenkään ilman patjaa. Retkipatjasta saa toki ensiapua, mutta harva retkipatja on niin leveä, että se peittäisi metallirungon kokonaan. Kenties Hetekan tilalle saadaan vielä jossain vaiheessa käyttäjäystävällisempi ratkaisu, joka sopii päivätuvan käyttötarkoitukseen. Itse peitin Hetekan laavun aluskankaalla, jotta mikään ei pääse tarttumaan rakenteisiin kiinni.
Ilta ja yö Kärkikeitaalla sujui mukavasti. Sytytin tulet, laitoin iltapalaa, lueskelin kynttilänvalossa vieraskirjaa, hörpin teetä, kuuntelin tulen huminaa kamiinassa ja iltamyöhällä myös sateen ropinaa katolta. Sateen tosin kuuli vain eteisessä, sillä tuvan välikaton ja vesikaton välillä on niin paljon tilaa, että ropina ei suoraan kuulu tuvan sisään asti. Lopulta pistin maaten.
Hyvin nukutun yön jälkeen aamulla keittelin aamiaista ja suuntasin sitten ylämäkeen Lauhan kämpälle, jossa vuonna 2005 palaneen vuokratuvan pihapiiristä löytyy lähin huussi. Samasta pihapiiristö löytyy myös kaivo, ja pian myös laavukin. Lauhan kämpän pihapiiri on siis saamassa uuden elämän.
Lauhalta suuntasin sitten takaisin autolle ja siirryin Lauhansarveen päivän maastopyöräaskareisiin. Hieno päivä siitä tulikin, kiitoksia kaikille osallistuneille! Toivotaan, että tapahtumasta tulee jokavuotinen, sillä Lauhanvuoren polut ovat Hämeenkankaan ohella Länsi-Suomen parhaita maastopyöräretkeilypolkuja, ja nähtävääkin löytyy monipuolisesti.
