Tampereella on loistava sijainti. Se on liikenteellisessä solmukohdassa Luonto-Suomen ja Kulttuuri-Suomen rajalla, Järvi-Suomen länsilaidalla ja vanhojen kulkureittien varrella. Parin tunnin matkan sisällä kaupungista sijaitsee puolenkymmentä erilaista kansallispuistoa ja useita muita hyviä retkeilykohteita, joista osa painottuu luontoon ja osa kulttuurihistoriaan.
Kompakti kaupunki seurailee suurelta osin Näsijärven ja Pyhäjärven välistä harjumuodostumaa, vaikka muutamat sen lähiöistä karkaavatkin kauemmaksi. Luonto ja metsä on Tampereella kuitenkin aina lähellä: kaupunkia ympäröivät laajat ja harvaan asutut metsäalueet vähän joka suunnalla, ja kaupungista pääsee vesireittejä pitkin helposti vaikka kuinka kauas.
Talvea ja lunta jäätiin tänä vuonna Tampereella kaipaamaan. Maastossa oli lunta talven aikana paikasta riippuen melkein hiihdettäväksi asti, mutta monin paikoin keli sopi paremmin lumikenkäilyyn. Alituiseen ylös ja alas sahaava lämpötila teki myös sen, että tallatummat polut olivat varsin jäisiä ja liukkaita suuren osan aikaa. Satunnaiselle liikkujalle olisivat jääraudat tai vähintäänkin nastoitetut kengät olleet paikallaan. Onneksi lumikengissä oli raudat pohjassa, joten tarvittaessa niilläkin pärjäsi.
Tampereen lähimetsät ovat harjumaastoja lukuunottamatta varsin sekalaisia maastoiltaan, kuusivaltaisia ja vaihtelevia topografialtaan. Kauppi on ulkoilualueista suosituin ja tunnetuin, mutta kaupungin liepeiltä Teiskon suunnalta ja Hervannasta löytyy myös hienoja ulkoilumaastoja, kuten myös Pirkkalan ja Nokian takametsistä. Kaikista löytyy merkittyjä reittejäkin, Teiskossa mm. Kintulammin ja Kortejärven maisemista löytyy mukavia retkipolkuja ja jopa pieni alue aarniometsää, sekä Hervannasta merkitty reitti kohti Tampereen taivaltajien Taivalpirttiä Lempäälän suunnalla. Tietoa merkityistä reiteistä voi kuitenkin olla vaikea löytää muualta kuin paikan päältä opastauluista.
Aikaisempina talvina olen nuohonnut Pirkkalan ja Nokian takametsien reitistöjä, mutta tänä talvena retkeily on jäänyt vanhan polvivamman uusiutumisen takia vähemmälle. Kuntoutumisen edetessä kerkesin kuitenkin muutamaan otteeseen poikkeamaan maastossa päivä- ja iltaretkillä.
Uusia tuttavuuksia olivat Kintulammi ja Kortejärvi, vanhoja taas Koukkurahka Hervannan eteläpuolella, ja Pirkkalan Naistenlammen maisemat. Kintulammen ja Kortejärven palveluista osa on suunnattu vain tamperelaisille, mutta toki jokamiehen oikeudella maastoon voivat lähteä ulkopaikkakuntalaisetkin.
Tampereen ympäristön kohteet sopivat erityisesti päiväretkiin. Lähimmillä kohteilla liikenteen kohina saattaa kantautua moottori- ja valtateiltä, mutta jo Kintulammen ja Kortejärven maisemissa ollaan sen verran kaukana valtateistä, että mekkalaa ei kuulu. Vaikka alueet eivät isoja olekaan, niistä löytyy lukuisia hyviä taukopaikkoja, jotka sopivat vaikkapa muodikkaiden mikroseikkailujen kohteeksi. Aina ei siis tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.
