Loka-marraskuussa osallistuin Outdoors Finlandin järjestämään reittikartoituskoulutukseen Lahdessa. Koulutuksesta vastasi Lahden AMK ja Pirjo Räsänen. Kurssin maasto-osuus sijoittui hyvinkäälle, Kytäjän Usmiin. Usmissa tutkailtiin maastoon merkittyjä reittejä Matti Mattilan opastuksella. Päivän päälle ideoitiin olemassa olevan retkireitin kehittämistä päivän aikana tehtyjen havaintojen pohjalta. Kotiin viemisiksi saatiin vielä kotitehtävä, sisältäen yllättäen retkeilyreitin kartoitusta.
Usmissa liikuimme alueen itäosassa. Viime vuonna meloimme Jannen ja Mikan kanssa alueen länsipäässä. Alueen itäosassa vedet ovat harvemmassa, ja maasto on hieman kallioisempaa kuin länsiosassa. Itäosan historiaan kuuluvat oleellisena osana vanhat kivilouhimot, joista Hyvinkään gabroa on louhittu rakennuskiveksi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Alueella oli toiminnassa lukuisia louhimoita, erityisesti Hyyppärän kartanon lähistöllä. Kivet kuljetettiin louhoksilta kapearaiteista rataa pitkin.
Nykyään louhimot ovat jo pitkälti kasvillisuuden valtaamia, mutta maisemasta ne erottuvat vielä hyvin jätekivikasojensa vuoksi. Itse louhoksethan muistuttavat luonnonmuodostelmia, jyrkkiä kuruja tai hiidenkirnuja. Vaikka Usmin länsiosa on kallioista ja dramatiikkaa löytyy maisemasta luonnostaan, tuovat vanhat louhokset tähän vielä pientä eksoottista lisää. Jätekivikasat ovat sammaloituneet, mutta silti kivistä voi nähdä porakangen jälkiä.
1900-luvun alkuvuosikymmeninä kaivosolosuhteissa käytettiin yleisesti kapearaiteisia ratoja materiaalin kuljetukseen, ja jätekivikasojen muodosta voi päätellä vieläkin, millainen rataverkosto louhimolla on ollut. Kivien kylille kuljetukseen käytetty Hyyppärän rata purettiin vuonna 1948, mutta ratalinja erottuu maastosta vielä hyvin. Vanha radanpohja onkin oiva ladun ja polun pohja, jota pitkin ajatuksetkin voivat mukavasti kulkeutua alueen kulttuurihistoriaan.
Usmin itäosassa on monipuolinen polkuverkosto, ja siellä on hyvät palvelurakenteet. Taukopaikat ovat siistejä ja hyvin rakennettuja. Tulipaikoilla on toimiva polttopuuhuolto, ja puun kulutus pysyy aisoissa sillä, että itse puuvajat eivät ole tulipaikkojen vieressä, vaan lähimmän huoltotien varressa. Pienet puuvajat tosin vaativat jatkuvaa puuhuoltoa, mutta samalla huoltava osapuoli pysynee paremmin kärryillä puun kulutuksesta. Alueen valtti on sen koon ja monipuolisen polkuverkoston lisäksi sen sijainti: Usmiin pääsee käytännössä julkisilla kulkuneuvoilla. Hyvinkään asemalta ajaa taksilla Usmin porteille käytännössä kymmenessä minuutissa, ja reippaimmat voivat aloittaa retken jo Sveitsistä, josta on yhteyspolku Usmin alueelle.
Usmista lisää juttua mm. Retkipaikassa sekä Janne Pyykön blogissa. Usmilla on myös virallinen sivu, josta löytyy tietoa alueen reiteistä ja palveluista.
