Raippaluodon sisäsaaristokierros

Raippaluodosta löytyy mukava sisäsaaristo, joka soveltuu hyvin melontaan. Vedet ovat suojaisia, kesämökkejä on vähän ja keskitetysti, ja vesien kivisyydestä johtuen moottoriveneliikennettä on vähän ja lähinnä merkityillä väylillä. Melontakohteen arvoa nostaa se, että alueelta on tehty erinomainen 1:50 000 melontakartta, joka kattaa koko Vaasan seudun rannikon Moikipäästä Maksamaalle. Vedenkestävälle paperille painettua karttaa saa Vaasan kaupungin matkailuinfosta noin 10 euron hintaan, ja siihen on merkitty alueen vesiretkeilijöitä palvelevien virallisten rakenteiden lisäksi myös melojaa kiinnostavia kohteita, kuten matalia salmia ja kapeikkoja, joista on mahdollista päästä läpi meloen, tai autioita ja rakentamattomia saaria, joissa voi pitää taukoa tai leiriytyä. Alue on Suomen ainoa luontokohde, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Raippaluodon retkille sopiva lähtöpaikka on Björköbyssä sijaitseva Svedjehamn, jossa on suojaisa venesatama, rantakahvila, Metsähallituksen infopiste, näkötorni sekä parkkipaikka, joka on nykyään maksullinen; 4 eurolla parkkeeraa vuorokaudeksi ja rahat käytetään venesataman huoltoon ja ylläpitoon. Svedjehamnista liikkeelle lähtijä voi sitten valita, suuntaako hän veneväylää seuraillen avoveden suuntaan, vai sukeltaako pientä kapeikkoa pitkin moreeniharjanteiden sekaan reittiä etsimään.

Kävin heinäkuun alussa melomassa Raippaluodon sisäsaaristossa vajaan 40 km kierroksen. Retkeen kului kaksi vuorokautta, lähdin maanantaina 7.7. iltakuuden jälkeen liikkeelle, meloin Långgrundin taukopaikan kautta Sondasöreniin, jossa leiriydyin rantalepikkoon. Aamulla kävin Slåttskärin laavulla ja kävin tutustumassa saaren sisäosan maisemiin, ja jatkoin sitten melontaa lounaaseen, Börsskäretiä kiertäen. Sen eteläpuolella on kaksi melontakelpoista ruopattua kaivantoa, jotka yhdistävät Hålörfjärdenin, Västerfjärdenin sekä Kalskärsfjärdenin. Hannun Valassaarten muodostaman niemen poikki oikaisin kantamalla ja iltasella leiriydyin Tippagrundiin, pienelle saarelle Raippaluodon suurimman sisäselän Revöfjärdenin pohjoislaidalle. 9.7. suuntasin pohjoiseen takaisin kohti Svedjehamnia, jonka maamerkkinä toimii sataman vieressä nouseva 126 m korkea radiomasto. Svedjehamnin sijainnin pystyi siis tarkistamaan horisontista helposti, sillä korkeusvaihtelut seudulla ovat marginaalisia. Korkeimillaan kävin noin 5 metriä merenpinnan yläpuolella, kun kiipesin Sondasörenin huipulle maisemia ihailemaan.

Saaristossa ei ollut juurikaan muita melojia liikkeellä, ja sama pätee veneilijöihin. Tämä oli sinällään hämmentävää, sillä kesä oli kukkeimmillaan, säät mitä mainioimmat ja ajankohtakin keskellä kesälomakautta. Vasta takaisin Svedjehamniin palatessa näin muita melojia. Säätila mantereella oli samaan aikaan noin +30 astetta, joten tämä saattoi olla selittävä tekijä. Raippaluodossa lämpötilat olivat vähän matalammat, mutta vain marginaalisesti. Vesi oli myös erinomaisen lämmintä, noin +22 astetta, sopivan virkistävää. Sen verran lämpö kuitenkin verotti, että kuukahdin riippumattooni ennen legendaariseksi osoittautunutta Saksa-Brasilia -välierää. Kun vuosien kuluttua kysytään, että missä olit kun Saksa murskasi Brasilian, niin voin vastata, että unten mailla Tippagrundissa.

Kulkuvälineenä oli Gumotex Palava, tsekkiläinen kumikanootti. Tietyssä mielessä onnistunut valinta, sillä saaristo on erittäin kivinen. Kymmenkunta kertaa törmäsin veden alla lymyäviin kiviin, vaikka kuinka koetin meloa tarkasti. Kolhuja kestävä kulkupeli onkin ehdoton valinta näille vesille. Sama pätee naarmuihin; kanoottia joutui välillä vetämään hyvinkin matalassa vedessä kahlaten. Samasta syystä kumisaappaat olivat oiva valinta melontakengiksi, sillä merenpohja oli paikoin haisevan mudan peitossa. Vesi oli muuten erittäin kirkasta, ei jälkeäkään sisemmän saariston vesiä samentavista jokivesistä. Matalissa ja kirkkaissa vesissä olikin mukava bongailla kaloja ja tarkkailla pohjakasvustoa.

Raippaluoto on ilmeisti yksi lintujen muuttoreittien etapeista, sillä lintuja en ole koskaan nähnyt näin paljon. Bongattuja lajeja olivat mm. kalalokki, harmaalokki, varis, kurki, teeri, töyhtöhyyppä, merikotka, kalasääksi, laulujoutsen, lukuisia eri tiiroja ja sorsalintuja ja joku pikkulintu myös. Lintuja oli ilma sakeanaan, ja etenkin öisin mekkalaa oli sen verran, että korvatulpat oli poikaa. Vertailun vuoksi saman viikon loppupuolella Kolovedellä havaitsimme noin kolme lintua.