Harrastuksiin kuuluu aina jollakin tapaa harrastusvälineistö. Retkeilyssä esimerkiksi reput, keittimet ja majoitteet. Melonnassa taas kanootit ja melat. Retkeilijänä alan olemaan jo pitkän linjan harrastaja, mikä tarkoittaa, että kaikenlaista sälää on jo kertynyt. Silti pitempään reissuun valitaan useimmiten se kaikista kulunein kampe, uuden ja puhtaan sijaan. Rupisen pariin otteeseen paikkaillun puuvillasekoitetakin kanssa ei tarvitse varoa kekäleitä eikä hiiltyneitä polttopuita, ei takkiin vahingossa tarttuvaa uistinta, eikä syliin läikkyvää lämmintä kuppia. Koiria kun on mukana, niin teltaksi valikoituu helposti se vanhin ja painavin, jossa kilo hiekanjyviä ja liuta kynsiä ei tee suurta vahinkoa. Kuitenkin ajoittain on mukava testata jotain uutta kampetta; joskus se on ison ja pitkällisen pohdinnan jälkeen hankittu uusi tunneliteltta, joskus taas alelaarista herätteenä mukaan tarttunut Pena-laavu.
Tänä kesänä uutuusosastoon tuli majoitteeksi riippumatto. Hennessy Hammock Asym Expedition -malli, valmistajan suosituimpia riippumattoja ilmeisesti. Syy löytyi kesälomaohjelmasta: tunturivaelluksen sijaan kesälomalla suuntasin vesille, ja ajatuksena oli leiriytyä saaristossa vaihtelevissa maisemissa, sekä Järvi-Suomessa että merellä. Kivisillä, mutta puustoisilla alueilla. Toinen syy oli riippumaton ilmavuus: kesähelteellä teltassa voi tulla tukalat olot, jos sinne ei pysty järjestämään läpivetoa. Aikaisemmin olen kesäaikaan usein yöpynyt rankisessa, jonka päälle tai sivulle on viritetty laavukangas potentiaalisen sateen ja aamuauringon suojaksi. Kolmas syy oli uteliaisuus: riippumatto ei ole majoitteena kovin kallis, ja se on erittäin nopea pystytettävä, etenkin jos se on varustettu ”käärmeennahoilla”, joista kuvia mm. Raippaluodon jutussa.
Majoitteen pystytys on helppoa: tarvitaan vain kaksi puuta sopivan etäällä toisistaan, ja sitten opetellaan tekemään solmuja. Riippumattopaketin kyljestä en solmua oppinut, mutta lyhyt piipahdus valmistajan sivuilla avasi solmun teon kaikessa yksinkertaisuudessaan videon välityksellä. Kun laite on sidottu puiden väliin ja on suunnilleen vaaterissa, vedetään käärmeennahat pois riippumaton päältä, jolloin koko komeus paljastuu ja on parin narun kiinnittämisen jälkeen valmis ottamaan sisäänsä patjaa ja makupussia. Sateensuojana toimiva tarppi eli pieni laavukankaanpalanen on mahdollista kiinnittää siten, että se on automaattisesti käytössä saman tien kun riippumatto purkautuu paketistaan. Laitteen pakkaaminen menee päinvastaisessa järjestyksessä, eli kamat ulos, sivunarut irtu, vähän kääritään kankaita ja sitten vedetään sukka päälle ja irrotetaan solmut.
Riippumaton kanssa retkeillessä vanha kunnon solumuovipatja nousee taas kunniaansa. Teltassa olen jo siirtynyt ilmapatjaan, mutta riippumatossa se ei ole toimivin ratkaisu, ei ainakaan semmoinen kapea, mitä teltassa käytän. Sen sijaan ihan tavallinen solumuovipatja toimii varsin hyvin. Ideaali patja olisi siivekkään kuukautissiteen mallinen, eli kylkien ja hartioiden kohdalla olisi hyvä olla vähän enemmän leveyttä. Kesällä pärjää kuitenkin tavallisellakin patjalla. Ilmapatja ei ilmeisesti toimi, koska patja kaareutuu nukkujan ympärille, ja jotta ilmapatjan saisi kaareutumaan, se pitäisi jättää huomattavan vajaaksi. Tosin ei kai mikään estä sellaisella nukkumasta, mutta hyöty ei ole samanlainen kuin teltassa nukkuessa. Riippumaton alla olevat kivet, kävyt ja juuret kun eivät haittaa nukkujaa, joten riittää, että patja eristää hieman lämpöä.
Toistaiseksi olen nukkunut riippumatossa vasta neljä yötä. Ensimmäinen meni harakoille, sillä en ottanut huomioon leiripaikalla kasvanutta harvaa heinikkoa: heinät rapisivat kankaaseen aina kun itseään vähän liikautti, ja kireä kangas toimii kuin kaikukoppa tai vahvistin. En myöskään tajunnut laittaa korvatulppia; läheinen lokki- ja tiirayhdyskunta piti hereillä pitkään. Toinen yö kuitenkin oli jo jotain muuta: nukuin kuin tukki, mitä nyt aamuyöstä luonto kutsui. Yöinen kusiretki riippumatosta vaatii telttaan verrattuna huomattavasti suurempaa ähräystä sekä mennen, että tullen. Käytän makuupussissani lakanapussia, johon pujottautuminen riippumatossa on varsin mielenkiintoinen savotta. Kolmas ja neljäs yö menivätkin sitten jo rutiinilla. Näillä kokemuksilla voin sanoa, että majoitteessa nukkuu hyvin, sieltä on hyvät näköalat ja se on selälle parempi kuin teltta ja tasainen maa. Tämä johtuu siitä, että majoite mukautuu nukkujansa muotoon, ja ottaa näin huomioon myös selän kaaren. Sen saa tarvittaessa pystytettyä ilmavasti siten, että ei tarvitse läpimärkänä hiestä, kuten helteisestä teltasta usein herätään. Vaikka toki riippumatossakin voi lämmin tulla.
Riippumatossa on bonuksena se, että sitä voi osan kiristysnaruista irrottamalla käyttää myös tuolina ja – yllätys yllätys – riippumattona. Siis perinteiseen malliin, eli loikoilualustana. Majoittuessa siihen kömmitään altapäin sisään, ja siellä nukutaan hyttysverkon suojissa, mutta pari narua irrottamalla voi röhnöttää majoitteen päällä. Koska laitos on niin nopea pystyttää ja helppo purkaa, niin kynnys päivänokosten ottamiseen riippumatossa on huomattavasti pienempi kuin teltassa, jonka pystytykseen kuluu yleensä enemmän aikaa.
Vinkkejä riippumaton pystyttämiseksi The Ultimate Hang -blogista. Suositellaan niille, jotka kaipaavat kevyttä soolomajoitetta kesäkeleille, ja majoittuvat etupäässä puustoisella alueella. Sopii vaikka melojille, patikoijille, pyöräilijöille tai moottoripyöräilijöille.