Matkalla pohjoiseen: Tiilikkajärvi

Itä- ja Pohjois-Suomesta löytyy lukuisia hyviä retkikohteita, jotka ovat jääneet käymättä lähinnä ajan puutteen vuoksi. Kohteet ovat olleet ehkä syrjäisiä, tai eivät ole istuneet matkaohjelmaan jonnekin kauemmaksi matkatessa. Tänä vuonna päätimme kesälomalla käydä katsomassa niistä muutaman ihan varta vasten, matkalla pohjoiseen.

Matka vei Itä-Suomeen, Savoon, jossa ensimmäinen etappi oli tosin entuudestaan tuttu: yövyimme nimittäin Tiilikkajärven kansallispuistossa, Kosevan hiekkarantojen kupeessa teltassa. Paikan päälle saavuimme melomalla Pohjoislahden parkkipaikalta. Tiilikka on tuttu aikaisemmilta retkiltä, siellä on käyty melomassa ja hiihtelemässä. Melonnallisesti mielenkiintoisimmat pätkät jäivät tälläkin kertaa hieman reitiltä sivuun, mutta oli mukava käydä verestämässä muistikuvia Tiilikan hienoista harju- ja järvimaisemista.

Kosevan tulipaikan ranta. Hiekkarantoja Tiilikassa riittää.

Tiilikkajärvi on ruskeavetinen soiden ympäröimä järvi, jonka halkaisee järven suuntainen harju. Tähän liittyy hienoja hiekkarantoja, joista tunnetuin on Venäjänhiekka. Pienempiä hiekkarantoja Tiilikkajärven ympäristöstä löytyy kuitenkin useita, ja monet ovatkin mitä sopivimpia taukopaikkoja melontaretkellä. Osassa kansallispuistoa on kesällä kuitenkin rajoituksia maihinnousun ja liikkumisen suhteen, nämä kannattaa tarkistaa ennen retkelle lähtöä.

Tiilikassa on monia samankaltaisia elementtejä kuin hieman itäisemmässä ja eteläisemmässä soita ja järviä yhdistelevässä puistossa, Patvinsuossa. Jälkimmäisessä mittakaava on kuitenkin isompi: Tiilikassa riittää patikoitavaa ja melottavaa noin viikonlopun mittaiseen retkeen, Patvinsuolla poluverkosto on laajempi ja Suomunjärvi, Suomunjoki ja Koitere tarjoavat melottavaa pidemmällekin retkelle. Toki Tiilikasta alkunsa saava Tiilikkajokikin tarjoaa mahdollisuuksia pidempiin retkiin.

Pohjoislahden parkkipaikan rannassa on kajakkiystävällinen laituri. Avokanootille se oli liian ahdas, mutta täysin toimiva kapistus silti. Lämpöä noin +24 C, eli kelpaa paarmojenkin lennellä.

Tiilikkajärven kansallispuisto on erämainen puisto kaukana asutuksesta, mutta se on silti melko helposti tavoitettavissa, joko Rautavaara-Sotkamo -tieltä, tai Rautavaara-Valtimo -tieltä käsin. Jälkimmäinen sivuaa Sammakkotammea, josta puistoon pääsee myös talvella. Tiilikasta löytyy erämaisuudesta huolimatta mm. Tiilikanaution torppa, jolla on mielenkiintoinen historia. Uiton kämppä puolestaan on vuokrattavissa oleva entinen metsätyökämppä. Juttuni hiihtoretkestä Tiilikkajärvellä talvella 2014 löytyy Retkipaikasta.

Tiilikkajärvi sijaitsee Pohjois-Savon ja Kainuun rajalla, ja on Kainuun eteläisin kansallispuisto. Seuraavaksi suuntasimme Kainuun pohjoisimpaan kansallispuistoon, Hossaan, jossa kävimme melomassa Julmalla Ölkyllä. Siitä myöhemmin lisää.