Elokuun alussa oli tarkoitus lähteä melomaan. Sain värvättyä siskoni mukaan, ja suuntana piti olla Lappi. Eri porukalla taas oli tarkoitus lähteä melomaan Järvi-Suomeen, elokuun alkupuolella myös. Jossain vaiheessa huomattiin, että ollaan suunniteltu retkeä samalle viikolle. Siispä retket päätettiin yhdistää. Koska siskoni ei ollut aikaisemmin melonut eikä retkeillyt, eikä toisaalta vastustanut ajatusta kohteen muuttamisesta, vaihdoimme Lapin Saimaahan. Lämpimämmät vedet, lämpimämmät ilmat, vähemmän hyttysiä, hyvät fasiliteetit… näillä eväillä kohdetta markkinoin, ja näinhän se onkin. Lähtöpaikaksi sovittiin Oravi, ja suunnaksi Joutenvesi ja Kolovesi. Vielä viime metreillä säädettiin lähtö- ja paluuajankohtia paikoilleen. Lopulta huomattiin, että olimme varautuneet lähtemään liikkeelle sunnuntaina, kun toinen kanoottikunta vasta maanantaina. Tämä ratkaistiin aloittamalla retki tekemällä ensin siskon kanssa kierros Linnansaaressa, josta sitten Oraviin paluun jälkeen jatkettiin isommalla porukalla kohti Kolovettä.
Retki sattui hyvään ajankohtaan. Suomen kesä 2015 nimittäin vasta alkoi tuona elokuisena sunnuntaina. Tuleva viikko oli etupäässä poutainen ja leppoisa. Loppuviikosta saimme Kolovedellä toki nauttia puiston tuulitunneleista 8m/s tuulien siivittämänä, mutta onneksi alla oli siihen mennessä jo kymmenien kilometrien edestä melontaa, joten ihan kylmiltään vaahtopäiden sekaan ei tarvinnut mennä. Silti, paljon kovempaan aallokkoon en avokanootilla lähtisi. Nytkin ison aallokon pätkää riitti onneksi vain Ukonlahden suulta Kirkkorannan paikkeille, minkä jälkeen aalto laimeni. Riittävä pätkä sekin. Muuten säät hellivät: päivälämpötilat olivat luokkaa 23 astetta, yölämpötilatkin suurelta osin noin 15 astetta. Joka päivä tarkeni aamu-uinnille, ja useana päivänä polskittiin myös matkan varrella. Aurinkoisella kelillä on hyvä jäähdytellä välillä.
Kuuden päivän mittaisella retkellä ehdimme saada maistiaisia kahdesta kansallispuistosta, Linnansaaresta ja Kolovedestä, sekä väliin jäävästä hiljaisesta Joutenveden järvierämaasta. Suurin osa suomalaisista oli jo palannut töiden ääreen, joten vesillä näkyi etupäässä Keski-Eurooppalaisia. Omakin porukkamme oli ilahduttavan monikansallinen: minä ja Annika Länsi-Suomesta, Annu-Maaria oululainen Eiran ja Punavuoren kulmilta ja Kristina Saksasta. Retken kielinä puhuttiin siksi kansainvälisesti englantia, jonkin verran suomea, ja toki tapailtiin myös vöyrin rantaruottia. Norppia ei tällä kertaa muuten nähty, mutta kiiltomato sentään nähtiin.
Kuljettu reitti Google Earthissa punaisella. Tässä mukana myös iltapatikoinnit.
Retken reitti: Oravi – Linnansaari – Oravi – Kontiosaari (Joutenvedellä) – Pyylinoja (Kolovedellä) – Syväniemi – Lohilahti (Ukonlahden kautta) – Käkövesi, yhteensä 83 km melontaa. Paluukuljetus Oraviin järjestyi kaluston kera Saimaa Holidayn kyydillä. Oravissa pizzaa tai muikkuja, sitten suuntasimme kohti kotia. Kiitoksia retkiseuralle onnistuneesta retkestä!
Ohessa kuvia matkan varrelta:
Sunnuntaina 9.8. Oravissa: kanootti alkaa olla valmiina vesille. Tästä on hyvä aloittaa melontaretki.
Linnavuorelta on hyvät näkymät Haukivedelle. Kuva: Annika Talvitie
Perpulanluhdalla teltalle oli tarjolla useita melko tasaisia paikkoja. Tämä oli paras.
Kananmunien ja aamupuuron keittelyä. Kaapissa lojunut ylimääräinen kaasupatruuna kävi sopivasti Trangiaan, joten vanha luottopeli lähti taas retkelle mukaan titaanihärpäkkeiden sijaan.
Venäläinen kolmipaikkainen pressukajakki. Kovat kalamiehet vetelivät järvestä mittahaukia yömyöhälle ja olivat taas aamulla jo kalassa.
Perpulanluhdan lahdelmassa ohut siitepölykerros koristi järven pintaa, ja sotki myös kanootin. Tiukassa oli sen irtihinkkaaminen.
Linnansaarea kiertämässä kohtasimme pläkän: järvi oli peilityyni.
Vesi korkealla, laituri vinossa, kyltit vinossa, horisonttikin vinossa. Saimaan vesi oli n. 20 cm ylärajasta, eli varsin korkealla.
Leiri Pyylinojalla. Väkeä oli ruuhkaksi asti, osa pakeni läheiselle autiotuvalle. Laavukankaan alla kamppeemme säilyivät kuivina yöllisestä sateesta huolimatta.
Saunareissu Iso-Pyylin tuvalle loppui lyhyeen: sauna on ilmeisesti ollut aikeissa palaa, joten pelastuslaitos on purkanut saunan sisäkaton ja sauna on käyttökiellossa. Harmi. Mutta tapasimme tuvalla mukavia humppahenkisiä saksalaisia.
Polku takaisin Pyylinojalle vie läpi synkän kuusikon. Tässä on jo tiettyä erämaan henkeä.
Kolovesi tunnetaan mm. kalliomaalauksistaan. Tässä on yksi tuoreimmasta päästä. Omistaja on käynyt merkkaamassa maansa.
Pyylinojalta teimme vain lyhyen siirtymän Syväniemeen, josta käsin päiväretkeilimme lähiseudulle.
Syväniemessä leiri näytti tältä. Erätoveri-laavukangas on monikäyttöinen, ja lyhyen apsidin omaavalle teltalle oiva kaveri melontaretkillä.
Näkymä Haarakallionniemeltä Joutenlahdelle. Karut kallioiset rannat tuovat maisemaan tiettyä pohjoisuutta.
Joutenlahden rantakallioita ihmettelemässä.
Haarakallionniemi. Tällä niemellä pidimme ukkosta ensimmäisellä Koloveden retkellä joskus vuonna 2001 tai sinne päin. Tuolloin mukana Annu, Riikka ja Petri. Nyt Annu, Kristina ja Annika. Vauhdikkaasti parkkeerattu kanootti päätti muuten lähteä karkuun tuosta kalliolta, onneksi ei kauas.
Näköala Haarakallionniemeltä etelään.
Vesi oli korkealla, mutta Haarakallionniemestä löytyi jälkiä parista vieläkin korkeammasta vedenpinnasta. Miten vanhoja lienee nämä kaksi suurtulvaa?
Iltamaisema Syväniemestä.
Auringonlasku Syväniemessä toi mukanaan leppoisan sateen, jota riitti sitten melkein aamuun asti.
Kanootin pakkausta Syväniemessä. Suuntana Ukonlahti, Ukonvuoren kalliomaalaus ja Lohilahden leiripaikka.
Reipas aamupäivän myötätuulimelonta.
Jostain syystä Syväniemestä etelään olevassa kallioiden reunustamassa salmessa tuulee reippaasti aina kun melon siellä. Nyt oli aamulla ehkä 6 m/s.
Ukonkannalla keräilimme mustikoita ja ihailimme maisemia. Kuva: Annika Talvitie
Ukonkannan ojassa oli vesi korkealla. Ojan jälkeen saimme nauttia hetken peilityynistä vesistä.
Ukonvuorella pääsin vihdoin kuvaamaan tanssivaa ukkoa esittävän kalliomaalauksen. Onkohan neljäs kerta kun tätä etsin, ja nyt vasta löysin.
Laajankaarteenselällä vastassa oli 8 m/s tuuli ja vaahtopäät. Vauhdikasta menoa riitti noin parin kilometrin verran, myötätuulessa meloimme kohti kaakkoa ja Lohilahtea. Taisi tulla retken nopeusennätyskin.
Lohilahden itäisemmällä tulipaikalla. Mukava kallioinen mäki, jossa tulipaikka ja tilaa parille teltalle.
Iltapuhteena kiersimme lohilahden 3km luontopolun kolmeen pekkaan sillä välin kun sisko keräsi mustikoita. Polun varrella oli yllättävän monipuoliset maisemat.
Sittiäinenkin on lähtenyt luontopolulle.
Lohilahden pohjoispuolen kallioilta avautui hieno näkymä kohti länttä ja Vaajasaloa.
”Hieman luksusta leirielämään”, totesi Annika. Ja hetken päästä tuulenpuuska kaatoi oman viinimukini sisällön pitkin piennarta. Hyvää viiniä, muuten.
Lohilahden auringonlasku.
Viimeinen etappi: Lohilahdelta Havukkavuoren kalliomaalauksille ja sieltä Käkövedelle.
Ukko-poseeraus Havukkavuoren kalliomaalauksella.
Havukkavuoren kalliomaalaukselta 200 m itään sijaitsee toinen. Louhikon takana on punertava kallio, jossa on muutama maalaus.
Havukkavuoren itäisessä maalauksessa on ehkä kolme hirvieläintä ja pystyviiva.
Perillä Käkövedellä 14.8. Kanootin putsaus, kyydin odottelua ja sitten nokka kohti Oravia ja kotia. Mukava reissu ja pisin tekemäni kanoottivaellus.