Loppukesästä askartelin riippumattooni alapeitteen, vai miten undequilt nyt suomennetaankaan. Ajatuksena oli kokeilla, saisiko sillä helpotettua riippumatossa nukkumisen suurinta riesaa, eli liikkuvien osien hallintaa. Kun riippumatossa on makuualusta, makuupussi ja sekalainen määrä vaatteita mm. tyynyn virkaa suorittamassa, niin riippumattoon sisään kömpimisen jälkeen seuraava makuupussijumppa tietää helposti sitä, että jokin näistä menee väärään asentoon.
Yleensä se on makuualusta, joka menee hieman sivuun, jolloin osa kropasta jää sen ulkupuolelle. Tästä seuraa kylmävuoto. Makuualustan siirtäminen takaisin oikealle paikalle on hankalaa, kun kroppa makaa sen päällä. Jos se ei ole pahasti sivussa, niin asiaa voi auttaa vaatemytyillä, mutta yleensä sitä joutuu jumppaamaan paikalleen. Niinpä riippumatossa nukkumista voikin ainakin iltatoimien osalta kutsua varsin aktiiviseksi harrastukseksi.
Aluspeitteen idea on, että eriste siirretään riippumaton sisältä sen ulkopuolelle. Se ripustetaan riippumaton alapuolelle siten, että se on kohtuullisen timmisti riippumattoa vasten. Se muodostaa eräänlaisen kaukalon, joka on joustavalla kiinnityksellä kiinni riippumatossa. Erillistä makuualustaa ei tällöin välttämättä tarvita. Alapeitteitä on saatavilla kaupasta, mutta koska markkina on lievästi pieni ja peitteet yleensä mallikohtaisia, ne eivät ole kovin edullisia. Kunnon untuvapeitteestä saa helposti maksaa enemmän kuin itse riippumatosta. Koska kotosalla sattui olemaan joutilasta toppatakintäytettä ja ompelukone, päätin askarrella peitteen itse.
Riippumattoni on Hennessy Hammock Expedition Asym Classic. Netistä löytyi pari kaavaa, joista sovelsin pitkälti tämän mallin mukaisen alapeitteen. Kankaana käytin punaista tuulitakkikangasta ja keltaista ripstop-nylonia, molemmat Eurokankaasta. Eri värit ulko- ja sisäpinnassa helpottavat peitteen kanssa operoimista. Täytteenä käytin toppatakkikuitua, mitä lie varastosta löytynyttä, noin 3 cm paksuudelta keskiosastaan ja päistä sentin ohuempaa. Paksuuden saneli materiaalin riittävyys. Koska kuitutäyte ei ollut juuri vanua kummempaa, se piti tikata. Välttääkseni kylmäsiltojen syntymisen tikkasin koko hoidon käsin noin vaaksan ruudukkoon.
Peitteen reunoilla kulkeviin tunneleihin laitoin kuminauhaa, aukkojen yhteyteen muutaman nyörilukon ja sivuille pari hakalukkoa. Kiinnityksessä käytin vielä apuna pikalukollista remmiä. Kovin sofistikoitunut peitteen kiinnitys ei ole, mutta aivan toimiva. Tuskin kovin suuria modifikaatioita siihen puoleen teen.
Koska riippumattoon mennään alakautta sisään, niin piti alapeitteeseenkin tehdä halkio. Halkion pitäisi jotensakin puristua umpeen kun mattoon menee sisälle, ja jotenkin niin se tuntuu toimivankin. Painoa hökötykselle tuli pakkauspusseineen noin 1150 g, eli ei paljoakaan. Täytteen laatu ei ehkä ole aivan sitä mitä pitäisi, sillä pakkautuvuus on melko kehno, mutta kyllä tuolla konseptia pääsee hyvin kokeilemaan. Peitteen testaus tositoimissa on toistaiseksi rajoittunut loppukesän melontareissuun Merenkurkkuun, mutta sen perusteella peite toimii hyvin, eli kylmän tulo alhaalta katkeaa, ja matossa on varsin mukava köllötellä. Vielä kun oppisi nukkumaan.
Kustannuksia kertyi lähinnä kankaista ja kuminarusta, tuskin yli 50 euroa kuitenkaan. Edellisestä askarteluprojektista oli jo kovasti aikaa, joten siinä mielessä projekti oli mielenkiintoinen. Ja kun kerran askartelemaan innostuin, niin värkkäsin sitten vielä pyörälaukutkin, mutta niistä myöhemmin. Retkeilyvälineiden askartelu mielekästä puuhaa ja siitä saa kokemusta myös kamppeiden korjaamiseen.
