Kävin alkukesästä pyöräilemässä Lauhanvuoren ja Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoissa. Alla oli retkivarusteltu maastopyörä. Ajatuksena oli tutustua kahteen lähekkäin sijaitsevaan kansallispuistoon niissä kulkevia metsäteitä ja -polkuja pitkin pyöräillen.
Lähtöpaikaksi valitsin Spitaalijärven parkkipaikan Lauhanvuorella. Reittini kulki Lauhanvuoren huipun tornin kautta kohti pohjoista, Lauhanvuoren metsäteitä pitkin. Matkan varrella tutustuin pariin vanhaan metsäkämppään, kävin tutkimassa paria entistä kämpänpaikkaa ja suuntasin sitten metsäautoteitä pitkin pikitien varteen ja lyhyen asfalttitaipaleen jälkeen palasin pienille metsäteille ja poluille, jotka johtivat Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuiston kätkettyyn helmeen, Katikan kanjoniin. Kanjonin läpi kulkevaa polkua voi ajaa mainiosti pyörällä, mutta täydessä retkivarustuksessa olevaa pyörää saa jyrkimmissä paikoissa taluttaa.
Lauhanvuoren tornista on avarat maisemat joka suuntaan. Jossain horisontissa sijaitsee Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto.
Katikassa kävin Kolmentuulenlakilla kuuntelemassa pienten purokoskien kohinaa ja ihmettelemässä maiseman jylhyyttä. Pohjanmaa voi olla keskimäärin tasainen, mutta siellä täällä sekin yllättää.
Matka jatkui Katikalta kohti Kauhanevaa, metsäautoteitä pitkin. Jossain vaiheessa oikaisin vanhoille metsäpoluille, kunnes tavoitin historiallisesti merkittävän Pohjankankaan kesätien, vanhan Hämeenlinnan ja Korsholman linnoituksen välisen kulkutien ja 1800-luvulle asti ainoan Hämeen ja Pohjanmaan välisen maantien. Tietä pitkin on kuljettu jo keskiajalta lähtien sekä rauhan että sodan puuhissa, mutta 1800-luvulta alkaen tie jäi Ruoveden kautta kulkevan, nykyisen kantatie 66:n pohjana olevan Hämeenlinnan – Vaasan maantien ja rannikkoa pitkin kulkevan nykyiseen valtatie 8:n pohjana olevan maantien jalkoihin.
Leiri Salomaan nuotiopaikalla. Tasaisen kankaan laidassa on runsaasti hyviä telttapaikkoja.
Kauhanevalla poikkesin lintutornissa, jossa jutustelin paikallisen pyöräilyharrastajan kanssa. Jatkoimme samaa matkaa Kauhalammelle, josta suuntasin Salomaalle leiriytymään. Iltalenkkinä kiersin Kauhanevan pitkospolun ja ihastelin täydenkuun valossa järven yli lentäneitä joutsenia.
Kauhanevan tulipaikoilla on hyvä vesihuolto. Molemmilta löytyy kaivot, joista saa raikasta pohjavettä. Maisemiltaan suon laidan kangas muistuttaa Patvinsun leiripaikkoja, ja vaikka tie tulee lähelle, on paikka erämainen.
Seuraavan päivän reittini vei Kauhanevalta Karhunkankaalle, jossa evästelin Karvian metsästysseuran kodalla. Avoin säänsuojan tarjoava kota on uusi ja komea, mutta lähellä ei ole vesipaikkaa. Matka kodalta suolle on kuitenkin lyhyt. Kodalta jatkoin etelään ja sitten länttä kohti kaartaen kohti Lauhalaa ja asfalttitietä, ja lyhyen asfalttipätkän jälkeen suuntasin Spitaalijärvelle vievälle metsätielle. Lauhanvuoren eteläosien kankailla sain taas ihmetellä maiseman pohjoisuutta: kuivankarussa ja harvassa männikössä olettaisi näkevänsä poroja, maisema kun on kuin Metsä-Lapista.
Kierrokselle tuli mittaa noin 70 kilometriä. Maastopyörällä ja metsäteitä pitkin ajeltuna meno oli varsin mukavaa retkivarustuksessakin. Muita kulkijoita näin lähinnä Lauhanvuoren parkkipaikoilla ja hoidetuilla tulipaikoilla, sekä Kauhanevalla. Pari maastopyöräilijää tuli Lauhalla vastaan.
Retki alkoi Spitaalijärven parkkipaikalta, jonne jätin auton. Sieltä suuntasin Lauhanvuoren huipulle.
Lauhanvuoren tornista on avarat maisemat joka suuntaan. Jossain horisontissa sijaitsee Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto.
Lauhanvuorella hiekkatiet ovat mukavia pyöräillä, ja niitä pitkin pääsee myös puiston syrjäisempiin osiin.
Lauhanvuorelta pohjoiseen pyöräreitti on merkitty kyltein.
Lauhanvuoren hiekkakiveä voi paikoin nähdä lohkareina kivijadoilla ja tien pinnassa. Isot lohkareet kankailla ovat graniittia.
Hurstilammi on Lauhanvuoren pohjoislaidalla.
Hurstilammin puretun kämpän pihapiirissä metsätiet risteävät. Täältä suuntasin kohti itää.
Kauhajärvelle vievä metsäautotie on paikoin viivasuora lähes horisonttiin asti.
Tiiliharjun kämpän rauniot. Lauanvuorelta ja sen lähistöltä löytyy lukuisia eri kuntoisia kämppiä ja niiden raunioita.
Tiiliharjulta löytyy pieni mutta komea kivijata.
Kauhajärvellä kolmen kilometrin asfalttitaival johdattaa varsin pohjoisten maisemien poikki sekin.
Kirveskylän maisemaa hallitseva Hyypän kanjoni luo myös pohjoisia mielikuvia, kuin jokilaakso jostain Lapista.
Kolmentuulenlakki on Katikan kanjonin helmi. Muutama vuosi sitten Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon liitetty alue on varsin mielenkiintoinen nähtävyys.
Katikan kanjonissa kahden Kauhajoen latvapuron väliin jäävä korkea harjanne muodostaa kolmiomaisen jyrkkäreunaisen tasanteen metsän keskelle.
Metsäautitieosuudella Katikasta Kauhanevalle maisemat ovat kainuulaisen avarat. Paikantajua koetellaan.
Koppakuoriainen tiellä. Muita kulkijoita ei juuri näkynyt.
Pohjankankaan vanha kesätie on museotie, jonne autolla ei ole asiaa. Tie on vanha kulkureitti Hämeestä Pohjanmaalle.
Kauhanevan näkötorni alkaa olla jo heikossa kunnossa, mutta vielä sieltä näkee suolle. Horisontista voi etsiä Lauhanvuoren harjannetta opasteen avulla.
Savannimainen Kauhaneva on Etelä-Suomen suurimpia suoalueita.
Pohjankankaan kesätie ylittää Kauhanevan sen kapeimmalta kohdalta. Tie on kapea, mutta sopii mainiosti pyöräilyyn.
Leiri Salomaan nuotiopaikalla. Tasaisen kankaan laidassa on runsaasti hyviä telttapaikkoja.
Kauhanevalla juomavettä saa mm. Salomaan kaivosta.
Iltapalan kokkailua.
Yöllä kävin kävelemässä Kauhanevalla kiertävän kolmen kilometrin mittaisen pitkospolun. Linnut pitivät mekkalaa kauempana suolla, mutta polun varressa näkyi vain muutamia.
Laituri mustan veden yllä. Tässä kohtaa ylinen ja alinen maailma.
Täysikuu kauhalammella. Hetken kuluttua joutsenpari lensi lammen yli.
Kauhanevalta Lauhalaan vievä tie tarjosi myös mukavan erämaisia näkymiä.