Pukala on Pirkanmaan Inari. Tämä lause mielessäni suuntasin eräänä iltaman melomaan kyseiselle järvelle. Orivedellä 9-tien pohjoispuolella sijaitseva järvi on karu, kalliorantainen ja kohtalaisen harvasti mökitetty, ja sen rannasta Roninmaasta löytyy sekä laavu että tulipaikka. Vesille laittauduin järven länsipäästä, sillan kupeesta.
Pukala on reilut 6 km pitkä ja noin 1 km leveä. Sen syvyys ei Inarin tapaan yllä aivan sen pituuteen asti, mutta lähentelee se silti 60 metriä. Samankaltainen syvähkö painanne kulkee suunnilleen järven suuntaisena noin 2 km sen eteläpuolella, jossa Horhan rotko avautuu tien varresta katsottuna melkoisena laaksona. Alueen kallioperä on sekalaista, rapakivensukuisten granitoidien, hiertovyöhykkeiden ja tummien juonikivien sekasotkua. Kallioperän hiertoihin liittyy myös läheinen Oriveden kultakaivos, joka sijaitsee Horhan rotkon itäpäässä.
Retken aiheena oli Pukalan saaristosokkelikossa seikkailu. Kulkupelinä oli juuri käytettynä hankittu sileälle vedelle soveltuva soolokanootti. Roninmaassa keittelin soppaa edelleen modifioidulla Sputnik-keittimelläni ja siinä sivussa söin muutaman hapankorpun. Saaristossa nautin kauniista ilta-auringosta ja harmittelin, että aikatauluun ei sopinut yöksi jääminen.
Roninmaan laavu sijaitsee järven rannassa varsin komealla paikalla, ja jos laavulla istuskelu ei maita, niin tulistelemaan voi mennä sen edustalla olevaan saareen, jonne pääsee siltaa pitkin. Pukalan virkistysmetsän merkityt reitit kulkevat Roninmaan kautta, ja niitä pitkin pääsee tutustumaan alueeseen laajemminkin. Alueelta löytyy nimittäin myös useita pienempiä metsäjärviä ja lampia, jotka vaikuttavat myös varsin potentiaalisilta melontakohteilta. Pukala vaikuttaisikin soveltuvan varsin hyvin melonnan ja patikoinnin yhdistäviin liikuntaharrasteisiin, kuten vaikkapa packraft-retkeilyyn tai kanootin kanniskeluun.
