Melontakauden avaus venyi taas yli vapun. Vedet ovat toki olleet sulina jo kuukauden päivät, mutta opintokiireiden vuoksi niitä ei ole ehtinyt lähempää katsomaan. Vapun jälkeen tuli kuitenkin sopiva sauma, joten pakkasin kumipaatin takakonttiin ja suuntasin Nokialaisten Lappiin, Porintien pohjoispuolisille Kaakkurilammille eli Saaristoon. Auto parkkiin, ilmat paattiin, paatti kärrylle ja suunta kohti Porrasjärven rantaa. Tietä pitkin kanootti kulkee leppoisasti perässä, mutta maastossa kärry ei enää olekaan niin näppärä väline. Onneksi matka ei ollut pitkä.
Nokian järviylänkö on hauskan näköistä seutua sekä maalta että vesiltä katsottuna. Maisemassa on paljon samoja elementtejä, mitä Kainuussa ja Lapissa. Kainuusta muistuttavat muun muassa karut kuusikot, Lapista ja erityisesti Vätsärin seudusta kiviset ja kallioiset rannat sekä vesistön sokkeloisuus. Kanoottimaastona tämä onkin juuri sopivaa, kantopätkät rytmittävät sopivasti matkantekoa. Järvien väliset purot ovat kapeita ja risukkoisia, mutta kannasten yli menee kanootin ja jopa veneen vetoon kelpaavia vetopolkuja. Näkyipä järvien rannoilla joku pieni venekin.
Alueen rannat ovat pitkälti suojeltuja. Metsät puolestaan ovat osin metsätalouden piirissä. Polkuja ja metsäteitä on paljon, ja jos kanoottia tosissaan haluaisi perässään vetää, niin melottavaa riittäisi pidemmällekin reissulle. Mukavasti ilta kului kuitenkin näinkin, välillä risutulilla vesiä keitellen ja eväitä syöden, ja sitten taas meloskellen. Alkukesästä luontokin on hereillä ja aktiivinen, nyt lammilla näkyi mm. lokkeja, sammakoita, västäräkki, kaakkureita ja haukikin molskahti.
Tässä vielä kartta, johon merkitty joitain paikkoja ja reittejä.