Vesijako on Padasjoella sijaitseva järvi, joka jakaa vetensä kahteen suuntaan. Osa vesistä virtaa itään Arrakosken suuntaan pieniä jokipätkiä ja järviä pitkin, päätyen lopulta Päijänteen kautta Kymijokeen ja Suomenlahteen. Osa vesistä taas virtaa Kokemäenjoen vesistön ja Pohjanlahden suuntaan Parlammin ja Suomenjoen kautta. Hauhon reittinä tunnettu reitti kulkee Nerosjärven, Kuohijärven, Kukkian ja Iso-Roineen kautta, käväisee Mallasvedessä ja Vanajavedessäkin, ja niin edelleen. Vesijaolta Hauholle asti kulkeva pätkä on kuvattu Pirkanmaan melontareittioppaassa, vaikka tarkkaan ottaen vain osa reitistä käväisee Pirkanmaan puolella. Reitti on järvipainotteinen, mutta sen ylimmällä osalla on noin 13 km pitkä Palsan myllyltä alkava Palsanojan – Parlammin – Suomenjoen osuus, jossa pudotusta on noin 15 metriä, vajaa metri kilometrille. Osuus päättyy Nerosjärvelle, jossa jokisuulla on jonkinlainen venevalkaman tapainen. Nerosjärvi on kuitenkin mukavan sokkeloinen järvi, joten jokipätkän melottuaan kannattaa nautiskella vielä vähän järvimaisemista.
Kävin nimipäiväni ratoksi melomassa Palsan myllyltä Nerosjärven länsirannalle. Matkaa kertyi noin 20 km, ja aikaa kului taukoineen kaikkineen noin seitsemän ja puoli tuntia, josta liikkeellä noin neljä ja puoli tuntia. Puolisen tuntia pidin lounastaukoa ja jonkin verran kului aikaa valokuvatessa, mutta yllättävän paljon aikaa tuntui kuluvan sekalaisiin ylityksiin, alituksiin ja ohituksiin. Reitin varrelle osuu puolenkymmentä maitse ohitettavaa tai jotenkin alitse uitettavaa matalaa siltaa ja muutama majavan pato. Puita joen poikki oli kaatunut runsaasti, mutta vain yksi niistä piti ylittää, muut olivat helposti alitettavissa. Reittiä on hoidettu siten, että enimmät joen poikki kaatuneet puut on käyty sahaamassa pois. Majavat kuitenkin huolehtivat siitä, että niitä tulee lisää.
Palsan myllyltä Parlammille joki on vielä varsin vähävetinen. Koskiin on raivattu vähän kanoottia leveämpi ura, jota pitkin alaspäin pääsee laskemaan, ja Kitukoski pitää ohittaa maitse kanoottia virrassa uittamalla, sillä keskellä koskea on matala silta. Parlammilta alaspäin joki on leveämpi, noin viitisen metriä, mutta kapenee virta- ja koskipaikoissa parin-kolmen metrin levyiseksi. Mitään suuria koskia matkan varrelle ei osu, vaan koskipaikat ovat etupäässä lyhyehköjä tasaisesti alaspäin virtaavia rännejä. Joki on ilmeisesti uittoja varten perattu joskus, ja eräiltä osin sitä on jopa louhittu leveämmäksi ja syvemmäksi. Suurin osa jokea on tasaisesti pikku hiljaa virtaavaa vettä, joka mutkittelee vaihtelevassa metsä- ja maalaismaisemassa. Joen erämaisin osuus on Pehkukorven maisemissa. Karttaan merkitsemättömältä Mason laavulta alaspäin joki muuttaa hieman luonnettaan: virtapaikoista tulee pidempiä ja joki etenee viimeisen 1,5 km muutenkin vähän vauhdikkaammin. Mikään koskiseikkailu se ei ole, mutta onpahan vähän vauhdikkaampi lopetus muuten kovin tasaisena virtaavalle pikkujoelle.
Nerosjärvellä ei ole virallisia leiritymispaikkoja, mutta Saarenselän asumattomilta pikkusaarilta ja mökittömiltä rannoilta sopivia leiritymispaikkoja saattaa hyvinkin löytyä. Olin itse varautunut siten, että tarvittaessa pystyn yöpymään ja jatkamaan matkaa kohti Kuohijärveä, mutta lauantai-illan lämmin sauna ja puhtaat lakanat houkuttelivat kuitenkin jatkamaan perille rantaan asti. Nerosjärven-Kuohijärven osuus jää siis odottamaan seuraavaa kertaa, ja oletettavasti myös paremmin järvelle sopivaa kanoottia; kumikanootti, järvi ja vastatuuli eivät ole kovinkaan järkevä yhdistelmä ja etenkin vuonomainen Kuohijärvi on hyvin tuuliherkkä järvi.
