Lämpimän viikon jälkeen tuli vihdoin pakkanen, joka kovetti hangen. Hanki kantaa nyt lähes joka paikassa, eli kevättalven hiihtokelit alkavat olla parhaimmillaan. Sunnuntaihiihtelyn merkeissä kävimme retkeilemässä Nokian Kivikeskun lähimaastoissa. Vaikka järvellä oli tulipaikkoja ja hiilloskin olisi ollut tarjolla, oli mukana tällä kertaa termoskannullinen lihasoppaa ja eväsleivät. Parasta soppaa pitkään aikaan, ulkoilmalla maustettuna.
Joku on saapastellut lumikengillä Saapaslammin maisemissa.
Isommalla Saapaslammella hiihtelemässä. Keli mitä mainioin.
Kivikeskun tulipaikka. Ehkä hieman vaatimaton totuttuun nähden.
Kivikeskun keskuskivi.
Kiipesin kivelle, kun siellä oli muutkin käyneet.
Helmikuinen auringonpaiste Kivikeskulla.
Mitä on Nokian takana? Korkeus merenpinnasta noin 170 m, mikä näkyy kyllä kasvillisuudestakin. Karua.
Metsästä löytyi pieni laavu, hyvä piilopaikka.
Oili-koira kurkkii.
Soppakuppi, leipä ja kiinnostunut sivustakatsoja.
Lumikengillä liikkujia oli paljon liikkeellä. Kelpaa tällä hangella jo kävellä.
Kivikeskun rantamaisema toi mieleen Suomussalmen tai Kuhmon. Vain liikenteen melu Tampereen ohitustieltä päin paljastaa, että ei tässä ihan erämaassa olla.
