Kotisten aarnialue kuuluu osana Evon retkeilyalueeseen Lammilla, joka on osa nykyistä Hämeenlinnaa. Retkeilyalueesta poiketen alue on luonnonsuojelualue, ja koostuu suurelta osin nimensä mukaisesti aarniometsästä. Alueen koko on 232 ha, ja sieltä löytyy Wikipedian mukaan reilusti yli satavuotiaita metsiä. Alueella on tiettävästi sallittua liikkua polkuja pitkin, mikä tosin johtaa ristiriitaan siinä mielessä, että karttaan merkityt polut eivät enää ole välttämättä käytössä tai maastossa selvästi erottuvia, ja maastoon merkittyjä polkuja ei taas ole kaikkia merkitty karttaan. Sallittuja reittejä varten lienee viisainta hankkia Ilvesreitistön kartta tai käydä Evon luontokeskuksessa.
Kävimme kesälauantain ratoksi tekemässä alueella pienen lenkin. Seurailimme alueen polkuja, vieraillen molemmilla Kotisilla sekä alueen itäreunan komealla maisemapaikalla Lapinkalliolla. Paikan löytymistä hankaloitti se, että tien varteen ulottuva metsän osa on itse asiassa melko nuorta talouskäytössä ollutta kuusikkoa. Hieman kauempana tiestä seudun todellinen luonne kuitenkin paljastui, kun ylitiheä kuusikko vaihtui varttuneempaan kuusikkoon, jota elävoittävät kilpikaarnaisten mäntyjen esiintymät. Halkaisijaltaan noin 80 cm paksut petäjät eivät toki ole mitään maailmanennätyksiä, mutta antavat tiettyä perspektiiviä nykyaikaiseen tukkipuuhun. Onneksi sentään jossain on säilyneenä metsää, mistä näkee, mihin mänty pystyy kun sille annetaan aikaa.
Valkea-Kotisen ympäristössä kulkemista ohjailevat pitkospuut. Alueella on Lammin biologisen aseman havaintopiste ja erinäisiä mittalaitteita maisemaa elävöittämässä. Lapinkalliolle pitkokset eivät yllä, mutta polku on vahva ja selvä. Itse kallio nousee puiden latvusten yläpuolelle ja tarjoaa komeita näkymiä sekalaiseen havumetsään yläperspektiivistä. Kallion alla kulkevalta polulta puolestaan aukeaa kallionjyrkännettä kohden maisema, joka ei ole kovin tavanomainen Etelä-Suomessa. Ei ihme, että kalliolle on annettu näinkin kuvaava nimi.
