Hämeen järviylängöllä on monipuolinen kokoelma retkikohteita. Torronsuon kansallispuisto on yksi laajimmista, vaikkakin sulan maan aikana kulku rajoittuu pitkälti alueen länsipäässä olevaan noin 10 km mittaiseen pitkostettuun reittiin, jonka varrelle mahtuu kaksi näkötornia, laavu ja lämmittämätön taukotupa sekä huollettu tulipaikka. Polku kulkee pääosin suomaisemissa, mutta poikkeaa myös kansallispuiston reuna-alueen metsiin, joista löytyy mm. vanhoja pegmatiittilouhoksia.
Kävimme tutustumassa Torronsuon antiin kauniina keväisenä lauantaina. Räntäsade vaihtui käyntimme aikana auringonpaisteeksi, joka helli lähes koko päivän ajan. Illansuussa parkkipaikalle palatessa sää pilvistyi, ja ei aikaakaan kun saimme taas ihastellä keväistä räntäsadetta.
Torronsuon kartta.
Kiljamon näkötornille on parkkipaikalta matkaa vain kolmisen sataa metriä.
Keväinen räntäsade väistyy Torronsuon yltä.
Räntäsateen jälkeen aurinko alkoi hellimään ja pitkokset kuivuivat pian.
Vanha pegmatiittilouhos kuusikon keskellä.
Kirjomaasälpä, Hämeen maakuntakivi.
Toisella louhoksella kiviä on näkyvissä enemmän. Pegmatiitti on karkearakeista graniittia, jossa yksittäiset mineraalirakeet ovat isokokoisia.
Kevään ensi kukkiin kuuluva sinivuokko kukkii laajasti Torronsuota ympäröivillä vanhoilla laidunmailla.
