Maastossa liikkuessa jää monesti huomaamatta asioita, jotka lintuperspektiivistä saattaisivat olla ihan selviä. Ja joskus taas huomaa asioita, joita olisi mukava päästä katsomaan hieman ylempää. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset luonnonmuodostelmat kuten muinaisrannat, uomat ja uomastot, mystiset painanteet keskellä kangasta tai kallionkohoumat, sekä ihmisen rakennelmat, kuten tervahaudat, muinaishaudat ja muut muinaismuistot. Kivikautiset asuinpaikat taas erottuvat maastossa usein huonosti, joten vaikka tietäisi sellaisen päällä kävelevänsä, niin harvoin mitään erityistä huomaa. Perinteinen yläperspektiivistä tarkastelu on vaatii jonkin korkean paikan päälle kiipeämistä, vaikka mäen tai suuren lohkareen. Niinkuin vaikka Ilveskiven, Pohjanmaan suurimman siirtolohkareen.
Onneksi elämme nykyaikaa. Uteliaalle mielelle on nimittäin olemassa yksi vertaansa vaikka oleva apukeino maaston tarkempaan tarkasteluun lintuperspekstiivistä, nimittäin laserkeilaus. Menetelmässä mitattavaan kohteeseen kohdistetaan laserpulssi, ja sen heijastus mitataan. Kun tiedetään, mistä ja milloin pulssi lähti, niin heijastuksesta voidaan laskea, mistä ja milloin se palasi. Kun näitä pulsseja ammutaan mitattavaan kohteeseen miljoonittain, niin niiden avulla voidaan rakentaa kohteesta hyvinkin tarkka kuva, pinnanmuotoja ja jopa värejä myöten. Menetelmää voidaan isommassa mittakaavassa esim. maanpinnan muotojen mittaamiseen ja metsävarojen arviointiin, tai pienemmässä mittakaavassa rakennusten mallintamiseen tai vaikkapa tehtaiden sisätilojen 3D-mallien luontiin. Suomessa Maanmittauslaitos on tehnyt laserkeilausta puolenkymmentä vuotta ilmasta käsin. Verovaroin tehtyjen mittausten tulokset ovat vapaasti saatavilla Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen tiedostopalvelusta.
Maanmittauslaitoksen karttapalvelusta on saatavilla laserkeilausaineiston pistepilviä karttalehdittäin. Data on raakadataa ja sitä pitää käsitellä, ennen kuin siitä saa aikaan katseltavia kuvia. Sitä ennen pitää myös päättää, mitä kuvista haluaa nähdä. Laserkeilauspistepilvi sisältää nimittäin tiedon sekä maanpinnasta että kasvillisuudesta. Pistepilven avulla voidaan vaikkapa mallintaa paikalla kasvava metsä ja arvioida sen puuston määrä ja kuutioita. Osa metsän läpi mitatuista pisteistä on kuitenkin osunut puiden lehvästön läpi maanpintaan, ja näiden perusteella voidaan luoda maanpinnasta tarkka malli. Tämän mallin perusteella maanpinnalta voi erottaa hyvinkin monenlaisia asioita, ihmisen jäljistä luonnonmuotoihin. Tämä tekeekin laserkuvien tarkastelusta varsin mielenkiintoista.
Pistepilvien käsittelyyn löytyy useita työkaluja, esimerkiksi Martin Isenburgin LAStools-työkalukirjasto on käytettävissä ei-kaupallisiin tarkoituksiin vapaasti. Käsiteltyä aineistoa voi tarkastella ja jatkokäsitellä vaikkapa ilmaisella QGIS-paikkatieto-ohjelmalla. Jo pelkkä varjostuksen avulla visualisoidun pintamallin tarkastelu antaa tekemistä tuntikausiksi, ja hieman pidemmälle meneviä analyysejä voi tehdä rasterilaskimen avulla. Yksinkertaisillaan datasta voi poimia mielenkiintoisia kohteita GPS:ään, jonka kanssa voi sitten lähteä maastoon kohteita tarkistelemaan. Eräänlainen versio geokätköilystä ilman kätköjä siis. Pidemmälle menevät analyysit voivat olla vaikkapa tulvaherkkyyslaskelmia tai muinaisten rantaviivojen paikallistamista.
Ohessa on esimerkkinä käytetty Ilveskiveä ja Myllykangasta Pedersöressä Pohjanmaalla. Entisen Purmon eteläosissa sijaitseva Ilveskivi on yksi maakunnan luontonähtävyyksistä, valtava siirtolohkare tai pikemminkin lohkareikko, joka kohoaa metsäisen mäen laella kuin mikäkin torni. Kiven päälle on pitkään ollut jonkinlaiset tikapuut, mutta muutama vuosi sitten Metsähallitus rakennutti sinne varsin tukevat ja helppokulkuiset kierreportaat ja katselulavan. Kiven päällä voi käydä kurkistelemassa, miltä ympäröivä metsä näyttää. Noin kilometrin päässä etelään sijaitsee puolestaan Myllykangas, yksi Länsi-Suomen parhaiten säilyneistä kivikautisista asuinpaikoista. Noin 2500 eKr eli 4500 vuotta sitten täällä sijaisi kulmakunnan suurin kaupunki, noin 50 senaikaisen asumuksen keskittymä. Alueella 1978-1981 tehtyjen kaivausten raportissa olevien kuvien perusteella maassa olevat painanteet ovat varsin selkeitä, mikä käy myös ilmi oheisista laserkeilauskuvista. Yksittäisen asumuksen pohjan pinta-ala vastaa kooltaan suurta tervahautaa, joita kuvista voi löytää myös. Kylä on sijainnut kivikautisen lahden pohjukassa hyvin lähellä avomerta. Ilveskivi on kylään vievän lahden suulla muodostanut hyvän tähystyspaikan ja oletettavasti toiminut myös maanmerkkinä, eräänlaisena majakkana. Hundbackan nimelläkin tunnettu asuinpaikka on mitä ilmeisimmin ollut yksi Pohjanmaan suurimmista asutuskeskuksista, ellei jopa koko seutukunnan pääkaupunki. Niinkuin Purmolla sanotaan, ”he va betä förr”.
Ilveskivelle on opasteet Kortesjärven-Pietarsaaren tieltä. Jokirannan parkkipaikalta lähtee merkitty polku, joka Saaribäckenin ylittävän sillan jälkeen kiemurtelee kallioisilla metsätalousmailla, kunnes nousee Ilveskiven juurelle, jossa retkeilijöille on taukokatos ja tulipaikka. Ilveskiveltä polut haarautuvat muuten kahtaalle, toinen jatkaa Saukonpolkuna Ähtäväjokivarteen, toinen taas Saarijärven ja Myllykankaan suuntaan, josta se Leipätienä jatkuu Kortesjärvelle päin. Vaikka seutu on nykyisin katsottuna ehkä vähän syrjäisempää Pohjanmaata, on siinä nähtävissä tuhansien vuosien mittainen kulttuurihistoria monine kerroksineen, kivikaudelta tervanpolton ja järvenlaskujen aikakauden kautta nykyaikaan, jonka jälkiä ovat mm. ojitukset ja sorakuopat. Kortesjärven Saarijärvellä on muuten rakennettu replika kivikautisesta suurkodasta, varsin mielenkiintoinen nähtävyys sekin.