Tampereelta noin 50 km itään Kangasalan ja Pälkäneen rajamailla sijaitsee laaja yhtenäinen metsäalue, joka soveltuu varsin hyvin retkeilyyn. Metsäalueen nimi on Laipanmaa. Alueella kulkee merkittyjä retkeilyreittejä kymmenien kilometrien matkalta, ja sieltä löytyy myös useita laavuja ja tulipaikkoja. Reitit kulkevat vaihtelevissa maisemissa, kierrellen metsissä, soilla ja järvien rannoilla. Alueen palveluista löytyy hyvät kartat Sappeen hiihtokeskuksen sivuilta.
Laipanmaa ei ole mikään ikimetsäalue eikä kansallispuisto, vaan pääosin talousmetsää. Joitain pieniä suojelukohteita löytyy alueen koilliskulmasta, mutta ne eivät ole retkireittien varrella. Alueella kulkee myös varsin kattava metsäautotieverkosto, mikä toisaalta tarkoittaa, että sinne on helppo tulla monestakin suunnasta. Teiden kunto tosin vaihtelee, ja talvisaikaan niitä ei välttämättä aurata. Alueelle suositellaan saapumaan Haltian ja Moltsilan yhdistävää tietä käyttäen, sillä sen varresta löytyy kuntien rajalla sijaitseva Rajalan kämppä, jonka pihasta pitäisi löytymän parkkitilaa. Myös Sappeen hiihtokeskukselta on alueelle yhdyspolku, ja Luopioisten suunnalta Pihtilammelle saapuvan tien päässä pitäisi olla parkkialue.
Laipanmaa kuuluu retkikohteena samaan sarjaan kuin Hyvinkään Usmi, eli paikallisten tuntema paikka, jonne harva ulkopuolinen eksyy. Tietoa alueesta ei löydy luontoon.fi -palvelusta eikä retkikartta.fi:stä, poislukien se mitä karttapohjiin on merkitty. Tämä ongelma tosin koskee lähes kaikkia kunnallisten tai maakunnallisten toimijoiden ylläpitämiä reitistöjä ja palveluita, ne kun eivät ole Metsähallituksen ylläpitämiä, eivätkä valtion mailla. Se ei kuitenkaan tee niistä huonompia retkikohteita, päinvastoin. Moni kunnallinen retkikohde saattaa olla varsin suosittu ja palveluvarustukseltaankin esimerkillisessä kunnossa. Niiden löytäminen vaatii vain välillä salapoliisintyötä.
Itsekin löysin Laipanmaan aivan sattumalta. En tosin enää muista mistä. Se vaan jotenkin ilmestyi potentiaalisten lähiretkikohteiden joukkoon joskus syksyllä. Lauantaina 24.1. tuli sitten aika lähteä katsomaan, miltä siellä näyttää. Pakkasin reppuun eväät ja suuntasin Pälkäneen kautta Haltian kylälle, josta oli opasteet Laipan suuntaan. Sattumalta olin lumiauran kanssa samaan aikaan liikenteessä, joten pääsin ongelmitta hyväkuntoista tietä perille, vaikka ensin huonolta näytti. Jätin auton levikkeelle noin kilometrin pohjoiseen Lintuharjulta, josta suuntasin kompassisuunnalla Korppivuorelle, pieniä suolampia ja kallionyppylöitä kierrellen. Korppivuoren maisemapaikalta jatkoin merkittyä reittiä ja vanhaa latua seuraillen Pihtilammelle, jossa laitoin lounasta. Takaisin palailin osin samoja jälkiä, osin eri reittejä, metsäkoneiden uria ja umpipusikoita pitkin pimeässä suunnistaen. Menojälkeni tavoitin noin puolisen kilometriä ennen autolle saapumista. Yhteensä lenkki oli vajaan kymmenen kilometrin mittainen.
Paikasta jäi varsin positiivinen mielikuva: vaihtelevaa metsämosaiikkia, hyviä kulkumaita ja toki myös kiertämisen arvoisia läpitunkemattomia taimikoita, mutta myös komeita kallioita ja hyvät palvelurakenteet ja reittimerkinnät. Kiitos Laipanmaan palvelurakenteista kuulunee ilmeisesti Pirkanmaan virkistysalueyhdistykselle, jonka merkin löysin Pihtilammen laavun ilmoitustaululta. Jos paikkaa johonkin muuhun Etelä-Suomen kohteeseen vertaa, niin ensimmäisenä tulee mieleen Evo Lammilla.
