Pirkanmaa on retkeilyllisesti mielenkiintoinen alue. Se on Järvi-Suomen läntisintä osaa, ja sivuaa pohjoisosaltaan Suomenselän yläviä ja harvaan asuttuja maita. Pirkanmaan pääkaupungista noin tunnin matkan päässä on useita kansallispuistoja, joissa on mahdollista tehdä useammankin päivän retkiä, ja vähän soveltaen myös pidempiä. Pohjoisen Pirkanmaan retkikohteita yhdistää Pirkan Taival -polkuverkosto, joka tarjoaa tähän mahdollisuuden. Naapurimaakuntien tarjontakin on on Tampereelta katsoen helposti tavoitettavissa, eikä matka Keski-Suomen tai Etelä-Pohjanmaan retkeilyllisesti kiehtoviin maisemiin ole pitkä. Vapise Isojärvi ja vapise Lauhanvuori, vielä teitäkin pitää tulla katsomaan.
Uuteen paikkakuntaan tutustuminenhan aloitetaan perinteisesti koluamalla maakunnan periferiat. Niinpä minäkin aloin tutustumaan Tampereeseen suuntaamalla kulkuni viikonloppuna Seitsemiseen, kansallispuistoon Kurun ja Ikaalisen rajamailla. Mukaan lähti retkikoira Oili, porokoirien laajaa sukua. Ajatuksena oli tutustua tähän metsäiseen puistoon patikoimalla sen halki kulkevaa polkua Kirkaslamminkankaalta Liesijärvelle ja hieman etelämpää Multiharjun ja Koveron kruununtorpan kautta takaisin. Ajatus toteutui hyvinkin, ja pääsimme näkemään pirkanmaalaista metsää ihan monestakin näkökulmasta. Mukavan lisän retkeen toivat lauantai-iltana pohjoisen taivaalla loimottaneet revontulet, jotka saivat mielen mietteliääksi: olisiko vielä tänä syksynä mahdollista lähteä Lappiin patikoimaan?
Liesijärven rannalla on kaksi tulipaikkaa, joiden yhteydessä on runsaasti tilaa telttailuun, onpa toisella tulipaikalla laavukin. Leppoisa lauantai-ilta kului nuotiolla muiden retkeilijöiden kanssa jutustellen ja niitä revontulia ihmetellen. Kamerajalusta jäi tietenkin kotiin, mutta liiterista järven rantaan kannetun pöllin päältä niitä pystyi kuitenkin kuvaamaa; illan navakka tuuli ei sitä sentään heilutellut. Kuulaan aamun jälkeen oli sitten koko sunnuntaipäivä aikaa fiilistelyyn, valokuvailuun ja sienestämiseenkin. Matkan varrelle sattui monenlaista maisemaa ja maastoa. Mahtavimmillaan näkymät olivat Multiharjulla, jossa maisema oli paikoin lähes keskieurooppalainen, paikoin ihan kuin Lapista.
Matkan varrelle ei sattunut juurikaan luonnotilaisia soita, vaan suurin osa oli ennallistettuja ja poikkesi kasvillisuudeltaan luonnontilaisesta. Ensi kerralla täytyy varmaankin suunnata hieman pohjoisemmaksi ja aloittaa vaikkapa luontokeskukselta, josta kaakkoa kohti kulkiessa ojittamattomia soita on useita. Mukava kuitenkin, että puistossa on sen verran runsaasti reittejä, että samoja polkuja ei tarvitse yhtenään kulkea, vaikka kävisi useamminkin.
Kaunis syksyinen viikonloppu näkyi seudulla siten, että parkkipaikoilla oli aika paljon autoja. Maastossakin oli joitain ihmisiä, ja leiripaikoilla myös, mutta yllättävän vähän kulkijaa kuitenkin odotuksiin nähden oli. Hyvin olisi enemmänkin mahtunut. Ehkä valtaosa kulkijoista oli päiväkävijöitä sienten ja marjojen perässä?
