Keskitalven ratoksi kävimme joulun alla lumikenkäretkellä pohjalaisella suolla Evijärven ja Pedersören rajamailla. Suo on märkä avosuo, ja siellä on pieni järvi. Suon pohjoispuolella on metsäsaarekkeessa pieni autiotupa, joka on lähinnä paikallisten metsästäjien, marjastajien ja retkeilijöiden käytössä. Suolla kävellessämme kuulimme tutun äänen: joutsenia! Taivaalla lensi kahdeksan joutsenen parvi, vaikka maa oli valkoinen ja sulaa vettä ei lähimaillakaan. Ehkä syksyn viimeiset joutsenet matkalla etelään? Korkea aika, oli kuitenkin jo talvipäivänseisauksen aatto. No, pianpa saavat suunnata taas takaisinpäin.
Ensin hieman taimikkoa…
…sitten saapuminen suurelle suolle. Avara maisema, hyvää retkimaastoa.
Aurinko valaisi joitain ylempiä pilviä, mutta maahan asti säteet eivät yltäneet.
Käkkärämäntyä ihmettelemässä. Kuva KK.
Miten vanha lie tämäkin mänty? Puuaines saattaa olla hyvinkin tiivistä.
Lumikenkien viimeisiä retkiä ehkä. Toinen nimittäin halkesi suolla kuoppaan astuessani.
Kahviveden keittoa risukeittimellä. Taustalla autiotupa.
Tuvan vieressä on muisto menneiltä ajoilta, halkaisijaltaan liki metrinen puunrunko. Näitä ei taida pystyssä näillä nurkilla paljoa näkyä?
Avosoilla puut muodostavat aina joskus kiehtovia ryhmiä.
Joutsenparvi aavan suon yllä (pieni tuhru kuvan oikeassa neljänneksessä taivaalla on se parvi).
Vielä viimeinen vilkaisu suolle ennen poistumistä metsän siimekseen.
