Pyöräily on ihan kivaa. Kaupungissa pyörä on helppo ja nopea tapa liikkua, kesät talvet. Maalla talvipyöräily on hankalampaa, mutta kesällä ei maaseutumaisemassa juuri parempaa liikkumistapaa ole: ilmavirta viilentää, kasvit tuoksuu ja kärpäset ja muut kaverit jää kauas taakse. Pyöräily on myös kätevät kuntoilumuoto, varsinkin maastopyöräily. Parinkin tunnin lenkki metsäteillä ja poluilla tekee varsin euforisen olon. Mutta on sivistyksen parissa pyöräilykin mukavaa. Etenkin kauniina kesäiltana.
Hankin monta vuotta sitten pitkää pyöräretkeä varten nojapyörän. En kokenut oloani mukavaksi pitemmillä pyörälenkeillä, mutta haaveilin silti pitkästä pyöräretkestä. Kun asiat loksahtivat kohdilleen, niin haave pitkästä pyöräretkestä toteutui. Sittemmin olen pyöräretkeillyt vähän satunnaisemmin, joitain lyhyehköjä retkiä tehden. Retkisuunnitelmia olen toki tehnyt joka vuosi, mutta harva niistä on toteutunut. Nyt yksi pitkäaikainen haave on kuitenkin toteutumassa: olen lähdössä Islantiin ja vieläpä pyöräretkelle. Tätä silmällä pitäen kaivoin vanhan retkikumppanini varastosta, rasvasin ketjut, pumppasin renkaat täyteen, varasin juomaa ja evästä ja suuntasin tien päälle.
Tuleva Islannin retki ei tosin tule sisältämään nojapyöräilyä, mutta pyöräretkeilyn perusasioiden mieleen palauttaminen onnistuu pyörällä kuin pyörällä, kunhan lähtee vain tarpeeksi pitkälle lenkille. Retkeä varten tärkeitä asioita ovat varusteasiat ja niiden miettiminen, sekä päivämatkojen arviointi ja matkan suunnittelu. Nojapyörällä päivämatkat ovat aloittelijallakin helposti samaa luokkaa kuin kokeneilla pystypyöräilijöillä, noin luokkaa 150 km. Tavallisella retkipyörällä päivämatkat saa suosiolla jättää puoleen tästä tai allekin, etenkin jos tavoitteena on myös katsella nähtävyyksiä ja nauttia lomailusta.
Islanti mielessäni lähdin pyörälenkille, mutta en unohtanut myöskään melontaa. Kävin Uudenkaarlepyyn Jepualla katsomassa Lapuanjoen koskia, ja huomasin, että vesi oli varsin korkealla runsaiden sateiden vuoksi. En ole koskia vielä laskenut, mutta mikäli suunnitelmat vesivoimarakentamisesta Jepualle toteutuvat, alkaa koskien melomisella olemaan kiire. Lapuanjoen melonta päästä päähän, siinäpä yksi haave lisää.
Kesäillan pyörälenkillä tutuissa maisemissa voi reitin valita vapaasti. Jepualta suuntasin Oravaista kohti, mutta koska kello oli aika paljon, päätin Pensalasta oikaista tietämääni oikotietä pitkin takaisin lähtöpaikkaan. Maantiepyörällä metsäteiden ja metsäpolkujen kautta oikominen ei välttämättä nopeuta matkaa, mutta eipähän tarvitse ajaa kahta kertaa samaa reittiä. Nytkin ajoin kilometritolkulla vierinkivisoralla päällystettyä pehmeää metsätietä kieli keskellä suuta ja työntelin pyörää pitkin suota ja mönkijän jälkeä litimärät pyöräilykengät jalassa. Mutta näin retkelläni hirviemän ja vasan sekä miljoona hyttystä, ja palkkioksi pääsin ajamaan sileäpintaista ja kovaa, mukavan aaltoilevaa ja sopivasti pusikkoista metsätietä viimeiset kilometrit ennen maalikyliin palaamista. Metsäatuotiet, siinäpä yksi pyöräretkeilyn hyödyntämätön voimavara.
