Savolaisia ei ole siunattu kovinkaan monella kansallispuistolla. Etelä-Savossa on sentään Linnansaari ja Kolovesi, mutta metsä- ja suoerämaita maakunnasta on kansallispuistoksi suojeltu ainoastaan yksi: Savon ja Kainuun rajalla sijaitseva Tiilikka. Puisto on eräänlainen savolaisten itäkaira, etenkin talvella. Puiston maastot ovat melko tasaisia, eikä sieltä löyty vuoria tai rotkoja. Alue koostuu tasaisista suomaista, joiden keskellä kulkee harjujakso, sekä sitä reunustava järvien ja purojen mosaiikki. Harjumaita hiihdellessä maisema antaa paikoin pohjoisemman vaikutelman kuin mitä sijainti antaisi ymmärtää.
Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta puistoon liittyy myös kulttuurihistoriallisia elementtejä: Täyssinän rauhassa 1595 sovittiin, että Ruotsin ja Venäjän välinen raja sopii kulkemaan juuri täältä, Tiilikkajärvessä olevan pienen kivisen luodon kautta, mistä todisteena on luodolla kököttävä pyykki.Pitkään raja ei täällä viihtynyt, sillä se siirtyi jo 1617 Stolbovan rauhassa jonnekin Lieksan taakse. Savon ja Kainuun rajana kyseinen pyykki kuitenkin on säilynyt, ja nykyisellään se on myös Kainuun maakunnan eteläisin piste.
Puiston kulttuurihistoriaan liittyy myös kuuluisa itäsuomalainen sissipäällikkö Olli Tiainen, jonka synnyinkoti sijaitsi nykyisen Tiilikanaution torpan pihapiirissä. Tämä rajakapteenin arvonimen saanut sissipäällikkö eli vaiherikkaan elämän, puolusti isänmaataan Ruotsia venäläisiä valloittajia vastaan mm. Mönnin maisemissa Joensuun lähellä. Sittemmin hän siirtyi Suomen sodan päätyttyä Ruotsiin, asui Tukholmassa, Uumajassa ja Haaparannalla, kunnes muutti eläkepäivikseen Nurmekseen, jonne sittemmin haudattiin. Ruotsin kansalaisuudesta hän ei kuitenkaan koskaan luopunut, edes Nurmekseen muuton jälkeen.
Tiilikan puistossa hiihdellessä eteen tulevista maisemista Tiilikanautio on ehkä yllättävin, sillä tuntuu ihmeelliseltä, että täällä soiden keskellä on yhtäkkiä pieni ja nätti kumpare, jossa on asuttuu satojen vuosien ajan. Täällä on ilmeisesti saanut olla melkolailla rauhassa. Nykyisellään torpan lähistöltä löytyy muitakin rakennuksia: Uiton savottakämppä, jota Metsähallitus vuokraa nykyään ryhmille, sekä Tiilikanjärven keskellä Pohjoisniemessä sijaitseva Kosevan autiotupa, pieni ja söpö kahden hengen mökki, jossa on jotain samaa kuin Hammastunturin LaVussa tai Riekkokämpässä, vaikka tupa näitä isompi onkin. Kosevan tupa on Kymi-Kymmene Oy:n entinen metsästysmaja, vaikka muistuttaa enemmän kalasaunaa ainakin sijaintinsa puolesta. Tupa sijaitsee Pohjoisniemen tulipaikan pihapiirissä, ja on kesällä helposti tavoitettavissa jalan Pohjoisniemen parkkipaikalta käsin. Talvella Pohjoisniemeen vievää tietä ei kuitenkaan aurata, joten tuvalle haluavan pitää lähteä liikkeelle joko Rautavaara – Sotkamo -tien varresta, tai sitten Rautavaara – Valtimo -tien varressa sijaitsevalta Sammakkotammen parkkipaikalta, joka pidetään auki myös talvella. Matkaa täältä tulee noin 7 km.
Sammakkotammen parkkipaikka onkin yksi Tiilikan vahvuuksia ympärivuotista retkeilyä ajatellen. Usein retkeilyllisesti mielenkiintoiset paikat sijaitsevat epävarmojen yhteyksien takana etenkin talvella. Omalla autolla liikkujalla on oltava lumilapio matkassa, ja silti moneen paikkaan pääseminen saattaa vaatia kilometrien hiihtelyä metsäautotienpohjia pitkin. Puisto on ilmeisesti myös ainakin itäisen Suomen kansallispuistoista eteläisin, jossa on autiotupa, mikä ainakin talviretkeilyyn tuo tiettyä mukavuutta ja turvallisuutta. Eteläisemmistä puistoista Kolin tuvat ovat vuokratupia, Patvinsuolla tupia ei ole, eikä tietäkseni Koloveden tai Linnansaaren puistoissakaan ole autiotupia puistojen rajauksen sisällä. Muutoinkin autiotuvat ovat pohjoisemman Suomen ilmiö, Itä-Suomessa niitä ei ole kuin ihan muutamia.
Maaliskuun alussa Tiilikassa hiihdetään perinteinen Tiilikan hiihto. Tämä nyt 19. kertaa järjestettävä koko perheen hiihtotapahtuma vaatii myös järjestelyitä, jotka paksumpilumisina talvina auttavat myös satunnaista retkeilijää. Puiston alueelle on nimittäin kelkalla ajettu huoltouria, joiden kulkua hiihto seurailee. Tänä talvena lunta alueella on normaalia vähemmän, mutta puiston pohjoisnurkalla sijaitsevalla mittauspisteellä näytti kuitenkin olevan 50 cm hanki, joten on sitä siinäkin.
Kävin Tiilikassa hiihtelemässä 21.-22.2.2014. Lähtiessä parkkipaikalta se oli omaa autoani lukuunottamatta tyhjä. Maastossa näin kaksi riekkoa, kaksi teertä, kaksi korppia ja metson. Muita retkeilijöitä ei näkynyt. Keli oli tosin paikoin niin luminen, että ei siellä kovin kauas edes nähnyt. Takaisin autolle palatessani huomasin autojen lisääntyneen kolmeen, mutta ketään en silti ollut nähnyt. Niin sitä näinkin pieneen puistoon pystyy ihmiset häviämään, kun sopivasti ristiin hiihdetään.
