Merenkurkun saaristo on Suomen luonnon vaiettu helmi, ei hiiskuta siitä kellekkään. Saaria on kuin Saimaalla, vesi on kirkasta ja lämmintä, upeita hiekkarantoja ja rantakallioitakin löytyy ja kaiken lisäksi vedet ovat paikoin niin kivikkoisia, että melojan ei tarvitse väylien ulkopuolella paljon veneitä varoa. Saarten luonto kuvastaa pohjoisuutta, ollaanhan Merenkurkussa Perämeren rannalla. Toisaalta saarten kukkaloisto muistuttaa, että eteläkään ei ole kaukana. Silti, Merenkurkun saaristo on yksi maailman pohjoisimmista saaristoista, ja yksi helpoimmin saavutettavista. Maankohoamisilmiön vuoksi saaristo myös muuttuu koko ajan: uusia saaria syntyy ja vanhat lahdet mataloituvat.
Merenkurkun saariston itäisimmät osat sijaitsevat Vöyrillä. Västerön saari on noin 8 km pitkä ja enimmillään 2 km leveä lounais-koillissuuntainen pitkulainen saari, jonka itälaidalla kulkeva tie yhdistää sen mantereeseen. Saaren länsirantaan yltää joitain pieniä teitä parin mökkikeskittymän luo, mutta muuten saaren länsiranta on pitkälti rakentamaton ja nykyisellään myös luonnontilainen. Länsirannalta löytyy mm. Merenkurkun komeimmat rantakalliot (Ryssberget) ja saarella sijaitsee ilmeisesti myös Merenkurkun korkein kohta (29,4 m). Saarella kulkee Västerö vandringsled -niminen retkeilyreitti, jonka varrella on taukopaikkoja ja kaksi autiotupaa. Länsilaita on pitkälti kivikkoinen ja paikoin kallioinen, mutta joitain pieniä hiekkarantojakin löytyy. Saaren länsipuolella on avoin selkä, jonka takana 10 km päässä siintää Mikkelinsaarten saariryhmä, potentiaalinen melontakohde sekin.
Merenkurkussa melojaa ilahduttaa siitä julkaistu melontakartta, jota saa painettuna versiona Vaasan matkailuinfosta. Kartasta löytyy hyviä vinkkejä mm. taukopaikkoja ja melontareittejä ajatellen. Virallisia rakennettuja taukopaikkojahan saaristosta löytyy rajoitetusti.
Kävin heinäkuun alussa melomassa yhden yön retkenä lähes Västerön ympäri. Lähes siksi, että aloitin Abbordgrundetin veneenlaskupaikalta ja lopetin Stråkavikenin kalasatamaan, joiden välisen 4 km matkan taitoin sitten jalan autoa hakemaan. Melomalla vielä Österön ympäri olisin päässyt perille asti, mutta iltapäivällä noussut voimakas puuskainen tuuli ja Prospector eivät oikein ole hyvä yhdistelmä, joten rantauduin Västerön kierrettyäni. Österö täytyy sitten kiertää seuraavalla kerralla. Retkellä jouduin muutenkin vahtimaan tarkasti tuuliennusteita (jotka eivät pitäneet paikkaansa) ja miettimään mahdolliset rantautumispaikat mahdollisen tuulen yllättäessä. Kajakilla meloessa olo olisi huolettomampi, mutta tällä kertaa päätin lähteä kovalla kanootilla ja korkeakeulainen Prospector nyt on ainoa, mitä tallista löytyy. Mukava kanootti muuten.
Yövyin Söderskatanin autiotuvalla. Illalla piti ennusteen mukaan olla melko tyyntä, pientä lounaistuulta, mutta paikan päällä olikin melko voimakas etelätuuli. No, ei huolta, oli tulossa lähes tyyni yö, joten laitoin riippumaton rantaleppien väliin, sillä tuvassa oli hyttysiä. Yöllä kuitenkin heräsin voimakkaseen etelätuuleen, joka puuskassa heilutti ja paukutti riippumaton kangasta. Kellon näyttäessä noin neljää aamuyöllä purin koko hökötyksen ja siirryin sisätiloihin, sillä rannan tuulessa ajatukset harhautuivat unen sijasta autolle palaamiseen. Tuvassa oli kuitenkin hiljaista, ja makuuhuoneen oven taakse eivät hyttyset löytäneet. Aamulla katsoin tuuliennustetta, ja arvelin, että kohtalainen länsituuli estää saaren ympärimelontani. Mitä vielä: sieltä tuli hyvin heikkoa etelätuulta, ja saaren suojassa sen länsilaidalla oli täysi pläkä pitkälle iltapäivään. Horisontista toki näin iltapäivän tuulen saapumisen hyvissä ajoin, mutta se lähinnä viilensi oloa ja vauhditti menoa. Vasta kolmen jälkeen saapuivat luvatut voimakkaammat tuulet, ja tuolloin olin jo saaren kierron suojattomimman osuuden ohittanut ja Stråkavikenin sataman ulottuvilla.
Alun perin minulla oli tarkoitus lähteä Raippaluotoon, mutta sen suojaton sijainti ja sinne luvatut kovat tuulet eivät houkuttaneet yrittämään. Västerö oli tavallaan B-suunnitelma, joka kuitenkin osoittautui erittäin laadukkaaksi sellaiseksi. Maisemiltaan erämainen, jylhä ja monipuolinen saari on oivallinen retkikohde melomalla tai jalan, ja varmasti käymisen arvoinen myös tulevaisuudessa. Se Österö tosin jäi vähän kaivelemaan, sillä se tarjoaisi edellisten lisäksi myös ulappasaaristosokkeloa sekä suojaisan sisäsaariston. Mutta se jääköön ensi kertaan.
Korjaus: Västerö ei kuulu Merenkurkun UNESCON maailmanperintöalueeseen, mutta on osa Merenkurkun Natura2000 -aluetta. Västeröstä länteen avatuva maisema on kuitenkin maailmanperintöaluetta.
