Kanootti tai avokanootti on nimensä mukaisesti rakenteeltaan avoin. Kajakki puolestaan on umpinainen. Tästä on etua virtavesissä ja aallokossa, kun vesi pysyy kajakin ulkopuolella ja kajakin kelluvuus pysyy koko ajan hyvänä. Avokanootissa on toisin, se voi täyttyä vedestä jos se hörppää esimerkiksi koskessa, tai sinne voi päästä vettä kovassa aallokossa. Meloja voi toki vaikuttaa asiaan tekemällä riskiarvion tilanteen mukaan ja suuntaamalla kulkunsa sen mukaisesti: kosken voi ohittaa maitse eikä aavalle ulapalle aallokkoon kannata mennä.
Kuitenkin, vara ei venettä kaada, ja kanootinkin käyttäytymiseen ongelmatilanteissa voi vaikuttaa. Aktiivisen turvallisuuskäyttäytymisen ohessa kanootin voi varustaa passiivisin välinein, jotka parantavat kanootin ominaisuuksia siinä vaiheessa, kun peli on muuten menetetty. Yleinen tapa parantaa kanootin kelluvuutta ongelmatilanteissa on kelluttava kuorma: mitä enemmän kanootissa on kelluttavaa kuormaa, sen vähemmän sinne mahtuu vettä. Kevyin ja kelluttavin kuorma on ilma, jota varten kanootteihin on melontatarvikeliikkeistä saatavilla ilmapusseja. Niitä käyttävät erityisesti koskimelojat, joiden kanootit ovat usein ilmapussin täyttämiä, jolloin vettä mahtuu kanoottiin lähinnä sen verran, mitä melojan vaatimaan tilaan mahtuu.
Ilmapussien asennus tapahtuu yleensä poraamalla kanootin runkoon partaan alle tasavälein reikiä, joiden läpi pujotetaan naru. Tähän naruun kiinnitetään sitten nyöritys, jonka alle ilmalla täytettävät pussit sijoitetaan. Ilmapusseissa on lisäksi olemassa kiinnityslenkkejä, joilla ne voi lisäksi kiinnittää esimerkiksi kanootin keulan kantokahvaan tai kanootin pohjaan liimattuihin D-lenkkeihin. Koskimelojilla kiinnitysnarut kulkevat usein koko kanootin mitalta, mikä mahdollistaa eri tyyppisten kokoonpanojen käytön riippuen siitä, melotaanko kanoottia yksin, kaksin, retkikuormalla vai ilman.
Toinen, vähemmän käytetty tapa on kiinnittää ilmapussit partaaseen. Tämä on vähemmän suositeltavaa, sillä tiukassa tilanteessa parras voi irrota kanootista, jolloin ilmapussit irtoavat sen mukana. Runkoon kiinnitetyt ilmapussit kohdistavat nosteensa runkoon, partaaseen kiinnitetyt partaaseen, ja jos kanootti on ison vesimäärän täyttämä ja parras huonosti kiinni, se voi lisääntyneen kuorman vuoksi repeytyä irti. Tämä kannattaa pitää mielessä erityisesti koskessa, jossa virta voi painaa kanootin täyteen vettä. Jonkin verran kompensointia voi puolestaan tehdä käyttämällä parraskiinnikkeen ohessa runkoon kiinnitettyjä D-lenkkejä, jolloin osa ilmapussien nosteesta kohdistuu suoraan runkoon, ei pelkästään partaaseen.
Muita tapoja on hyödyntää kanoottiin liimattavia D-lenkkejä ja ilmapussien sijaan käyttää muun tyyppisiä lisäkellukkeita. Kellukkeet voi kiinnittää myös partaiden välisiin poikkipuihin, jolloin kellutus on jälleen partaiden varassa. Kiinnitys kannattaa miettiä sen mukaan, millaisiin olosuhteisiin odottaa kanootin kanssa joutuvansa, ja etenkin koskikanooteissa pyrkiä kiinnittämään lisäkelluke runkoon.
Hankin ilmapussit pari vuotta sitten. Itse asiassa ne tulivat soolokanootin mukana. Kanootissa ei ollut kuitenkaan D-lenkkejä kummempia kiinnikkeitä ilmapusseille, joten pussit pullottivat ikävästi ja pysyivät huonosti paikoillaan. Ne toivat kuitenkin sopivasti lisäkelluttavuutta kuitukanootille, jonka omat kellukkeet olivat perin vaatimattomat kooltaan.
Vuosi sitten virittelin kaksikkokanoottiin kiinnikkeet samaisille ilmapusseille. Reikien poraaminen uudenkarhean kanootin kylkiin on aina kasvun paikka, mutta valmiina nyöritykset ovat varsin siistit ja erittäin perustellut kanootissa, jolla on aikomus liikkua virtavesissä. Itselläni pontimena oli Vätsäriin suuntautunut retki: ajattelin, että tiettömässä ja kivisessä erämaassa pikkujokia ja järviä meloskellessa olisi parempi olla yli- kuin alivarautunut. Mukaan lähti toki retkivarustusta, mutta muutoin tyhjäksi jäävä tila täytettiin ilmapusseilla.
Nyöritystä täydensin siten, että rungon sisäpuoliset osat rungon läpi menevästä narusta ujutin taipuisien muoviputkenpätkien läpi siten, että rungon sisäpuolelle muodostuivat siistit lenkit pussien kiinnittämistä varten. Tähän pussit oli sitten helppo kiinnittää narulla tai remmillä.
Soolokanootin osalta ajatus oli lisätä kiinnikkeet pusseille myös, ei siksi, että olisin sillä virtavesiin menossa, vaan siksi, että järvimelonnassakin voi joskus tulla yllättäviä tilanteita vastaan. Kaikenlainen lisäkelluttavuus on paikallaan etenkin yksin meloessa. Jos kanootti kaatuu, se kelluu pussien varassa korkeammalla ja on helpompi tyhjentää kuin syvällä kelluva kanootti.
Kuiturakenteisen kanootin runkoon en hennonnut kuitenkaan reikiä alkaa poraamaan, vaan kiinnitin partaaseen muoviset P-lenkit, joiden väliin ilmapusseja pidättävä nyöritys on helppo laittaa. Lisäkiinnityspisteenä toimivat kanootin rungon pohjassa olevat D-lenkit, joilla ilmapussin saa varmistettua kiinni runkoon. Näillä eväillä arvelen ilmapussien pysyvän paikoillaan niissä olosuhteissa, joihin yksinmeloessa olen ajatellut joutuvani. Todennäköisin kaatumispaikka kaksikkoa kiikkerämmällä soolokanootilla on rannassa, kanoottiin mennessä tai sieltä poistuttaessa, missä tilanteessa arvelen pussien pysyvän mainiosti paikoillaan partaidenkin varassa. Koskeen en kuitukanootilla ole ajatellut mennä.
D-lenkkejä myyvät monet melontatarvikeliikkeet. P-lenkkejä löytyy puolestaan ulkomaisista nettikaupoista; itse tilasin Venture canoes (Pyranha) -merkkisen P-lenkkipussillisen Walesilaisesta Up and under – liikkeestä. P-lenkit on tarkoitettu nimenomaan puupartaaseen kiinnitettäviksi, mutta ovat kiinnitettävissä myös muun tyyppisiin partaisiin. P-lenkkien kiinnitysreiät porasin partaan alalaitaan siten, että jos ne joskus päätän ottaa irti, niin reikiä ei jää näkyviin.
Jos kanootin runkoa poraa, niin ulkoa sisäänpäin poratessa kannattaa pitää sisäpuolella reiän kohdalla puupalikkaa. Tämä estää repimisen ja takaa siistimmän työn jäljen, ja estää poraa holahtamasta kerralla rungosta läpi, jolloin porakoneen istukka saattaa vaurioittaa rungon ulkopuolta.
Ilmapussit lisäävät kanootin kelluvuutta poikkeustilanteissa, kun kanootti on kumollaan. Ne eivät kuitenkaan vaikuta sen kelluvuuteen normaalioloissa, eli koteloitu ilma ei kelluta sen paremmin kuin koteloimaton ilma.