Autiotupien bongailua

Autiotupia on Lapissa noin 500 ja lopussa Suomessa varmaankin saman verran, jos mukaan lasketaan avoimet kalamajat, metsästysmajat ja kodista komeimmat. Pohjois-Suomen tuvat löytyvät mm. Jouni Laaksosen autiotuvat-onlinesta, Turhankävelijän kämppäkortistosta ja muutamasta muustakin verkkolähteestä. Laaksonen on ollut lisäksi mukana kahdessakin autiotupa-aiheisessa kirjassa, ensin yhdessä Seppo J. Partasen kanssa (Autiotuvat: Pohjois-Suomen tuvat ja tarinat, 2002) ja sittemmin Joel Aholan kanssa (Retkeilijän autiotuvat, 2012). Aiheesta on siis paljon julkaistua tietoa, Pohjois-Suomen osalta.

Etelä-Suomesta tietoa autiotuvista on vaikeampi löytää. Pääsyy on siinä, että tuvat ovat pääosin yksityisten tahojen, kuntien, metsästysseurojen, kyläyhdistysten ja kalastuskuntien hallinnoimia, ei Metsähallituksen, joten tupien taso vaihtelee laajalti, eikä niistä ole kootusti tietoa missään. Niitä ei aina ole merkitty edes peruskartalle. Tästä johtuen kattavan kuvan saaminen Etelä-Suomen autiotuvista vaatii runsaasti salapoliisintyötä, ja senkin jälkeen vasta paikan päällä käymällä voi varmistua siitä, ovatko tuvat avoimia ja avoimesti käytettävissä, ja ylipäätään käyttökunnossa. Aina asia ei selviä silloinkaan. Niinpä tupien tietojen levittäminen on tapauskohtaisesti harkittava. Jos tupa on merkityn retkeilyreitin varrella tai jos se on vieraskirjallinen ja siellä toivotetaan kulkija tervetulleeksi, en näkisi asiassa ongelmaa. Kuitenkin osa avoimista tuvista on sellaisia, että niiden toivotaan pysyvän jatkossakin piilossa.

Kuitenkin: tuvat ovat osa suomalaista eräkulttuuria. Niitä löytyy kaikkialta sieltä, missä ihmiset ovat kaukana kotoa töitään tehneet. Ne ovat kulkeneet eri nimillä, mutta periaatteeltaan ne ovat olleet samanlaisia: vaatimattomia rakennuksia, joissa on majoituttu väliaikaisesti jonkin tarpeen vuoksi. Yleensä syynä on ollut työnteko: metsätyöt, tervanpoltto, kalastus, metsästys tai heinätyöt. Jos tutkailee viime sotien jälkeisiä peruskarttoja, voi huomata, että metsäkämppiä saattoi peruskarttalehdeltä löytyä useita. Pelloilla oli tuohon aikaan myös kytösaunoja, mutta niitä ei ole karttaan erikseen nimetty. Kalasaunoja vesien ääreltä löytyy runsaasti vielä nykyäänkin, mutta niitäkään ei ole erikseen karttoihin nimetty. Silti harva on tupien olemassaolosta tietoinen, saati siitä, että tällainenkin kulttuurimuoto on edelleen olemassa.

Esimerkki Pohjanmaan rannikon vaatimattomasta metsäkämpästä 1900-luvun alusta löytyy Åbo Akademin Spegeln-tietokannasta, ks. oheinen kuva:

Metsätupa Jepuan (nyk. Uusikaarlepyy) Dalalandetista vuodelta 1937.
Metsätupa Jepuan (nyk. Uusikaarlepyy) Dalalandetista vuodelta 1937.

Kuvassa on kuvattu pieni osin maahan kaivettu turvekattoinen kammin tyyppinen takallinen rakennus, jossa peräseinällä on laverit. Kämppä on alkujaan tervanpolttajien rakentama, ja sittemmin metsätyömiesten kunnostama. Tuvan tarkasta sijainnista tai sen nykytilasta ei ole tietoa, mutta luulen sen tuhoutuneen. En ole sitä ainakaan vielä löytänyt. Turhankävelijän kämppäkortistosta voi käydä katsomassa, miltä kammionraunioiden pitäisi näyttää, jos niihin ei ole luonnossa aiemmin törmännyt.

Nykyajan eteläsuomalaiset autiotuvan tyyppiset metsäkämpät ovat etupäässä metsästystä varten rakennettuja. Osa niistä on avoimia, osa suljettuja. Avoimissa tuvissa on usein vieraskirja, johon kulkija voi terveisensä jättää. Avoin tupa on metsässä liikkujalle aina mukava paikka istahtaa hetken ja hengähtää, ehkä syödä eväitäkin. Avoin tupa on myös viesti: minuun luotetaan. Tästä syystä tuvalla käynnistä tulee aina hyvä mieli. Avoin tupa viestii myös velvollisuudestani jättää tupa lähtöni jälkeen ainakin yhtä hyvään ja siistiin kuntoon kuin missä se oli sinne tullessani. Parhaimmillaan tunnelmallisella tuvalla käynti muistuttaa kirkossa tai kirjastossa käyntiä: hetki hiljaisuutta ja rauhaa, mahdollisuus pysähtyä.

Ohessa muutamia kuvia tuvilta Pohjanmaalta ja Etelä-Pohjanmaalta. Jos tupa on merkityn reitin varrella tai muuten jossain mainostettu, niin tulkoon sen sijainti kerrottua. Jos taas ei, niin jääköön löydettäväksi. Tuvat ovat kuitenkin olemassa ja pienellä vaivalla löydettävissä. Erätunnelmiin päästäkseen ei siis aina tarvitse lähteä Lappiin asti, makkarat voi käydä paistamassa hieman lähempänäkin.