Melontaretki Lemmenjoelle

Kesälomareissun ensimmäisen osion päätepiste oli Lemmenjoki, joka virtaa samannimisen kansallispuiston keskellä tuntureiden välissä olevassa metsäisessä laaksossa. Njurgulahdesta ylöspäin joki on suurelta osin järviketju, jossa järviä yhdistävät lyhyet jokipätkät muutamine koskineen. Alavirran suuntaan joki muuttuu mutkittelevaksi, oikeaksi joeksi, mutta sitä emme nyt nähneet, sillä suuntasimme Njurgulahdesta ylävirtaan ja takaisin.

Melonnallisesti Lemmenjoki on helppo, ja sopiikin mainiosti aloittelevalle melojalle. Joessa on pari helppoa koskipaikkaa, jotka voi halutessaan sivuuttaa maitse. Etenkin ylävirran suuntaan mennessä ne voivat teettää työtä, varsinkin korkealla vedellä. Nyt vesi oli piripinnassa, joten koskipaikkojen ohitus oli työlästä: ensimmäinen, nimetön virta- ja koskipaikka jokivarren alemman kahlaamon tai oikeammin venelossin kohdalla ja yläpuolella noustiin meloen ja liinaamalla, Härkäkoski taas ohitettiin noustessa maitse kantamalla.

Alkumatkasta poikkesimme Kaapin Jounin tilalla. Tila on yksi Metsähallituksen lammaspaimenkohteista, ja tapasimme paimenet tuvan pihapiirissä. Edelliskerralla paikan päällä käydessäni 2003 syksyllä Metsähallitus oli ilmeisesti vasta hankkinut tilan osaksi kansallispuistoa, ja sitä vasta valmisteltiin matkailukäyttöön. Nyt tuvan pihapiirissä on perusteelliset opasteet, jotka kertovat paikan historiasta. Ja onhan sieltä upea maisema Joenkielisen suuntaan.

Kaapin Jounin pihamaalta Joenkieliselle päin. Viimeksi kävin täällä syyskuussa 2003.

Njurgulahdesta nousimme ylävirtaan Ravadasjärven autiotuvalle asti. Tuvan pihassa leiriydyimme telttaan, kun tuvassa oli hyttysiä saman verran kuin ulkona, eli varsin paljon. Illalla alkoi satamaan. Ravadasjärvellä vietimme luppopäivän, kiertäen Ravadaskönkään polkulenkin.

Tarkoitus oli käydä melomassa myös Kultasataman suuntaan, mutta tuuliseksi käynyt keli esti tämän. Tyydyin melomaan Ravadasjärven tuvan takana olevan pikkulammen ympäri ja katselemaan järvelle, lähestyvää sadetta ja ukkosta katsellen. Illalla tulikin vettä niin lujaa, että vesi joessa nousi kymmenkunta senttiä.

Ravadaskönkään alin putous on näyttävä ja helposti tavoitettava, Lemmenjokilaakson suosituin yksittäinen nähtävyys.

Paluumatkalle lähdettiin aurinkoisessa säässä aikaisin aamulla. Yöllisen sateen jälkeen maisemassa oli hienoja usvapilviä, jotka nousivat rinteitä pitkin aamuauringon valossa. Nousimme viiden aikoihin ja laittauduimme vesille seitsemältä.  Kävimme melomassa pienen lenkin ohi Ravadasjokisuun, kurkkaamassa ikään kuin nurkan taakse. Jokilaakso jatkuu ylävirtaan metsäisenä, eikä tunturipaljakka taida missään kohti jokilaaksoa tulla aivan joen rantaan. Käänsimme kanootin keulan alavirran suuntaan.

Aurinkoinen ja tyyni aamu muodosti mukavan vastakohdan edellispäivän pilvisen synkälle säälle. Vaikka emme Kultasatamassa asti nyt sitten käyneetkään, niin silti jäi tunne, että olimme nähneet jokilaakson maisemia parhaimmillaan.

Ravadasjärvi vanhalta laiturilta aamutuimaan nähtynä.

Ylös työläästi noustut kosket laskimme hymyssä suin. Härkäkosken laskin yksin, sen nimettömän lyhyemmän koskipaikan laskimme kaksistaan, Tellu-koiran kuorsatessa kanootin keulassa. Loppumatkasta pidimme tauon Sotkajärven laavulla. Illaksi olimme varanneet saunallisen majoituksen Menesjärveltä, joten meillä ei ollut kiire. Maltillisellakin vauhdilla olimme kuitenkin jo alkuiltapäivästä takaisin Njurgulahdessa.

Lemmenjoki valikoitui kohteeksi paristakin syystä. Ensinnäkin, aikaa oli käytetävissä vain kolme päivää, mikä riittää hyvinkin jokilaakson yläosan melontaan leppoisalla tahdilla. Toisekseen, jouduin viime vuonna jättämään väliin Lemmenjoelle suuntautuneen melontaretken rasitusvamman vuoksi. Lemmenjoki on myös yksi Lapin helpoimmista melontakohteista, joka on kuitenkin päivittäisen veneliikenteen ansiosta turvallinen, sillä pois pääsee nopeasti. Silti sen maisemat ovat näyttävät ja erämaiset. Eräänlainen Lapin versio Kolovedestä: helppo ja näyttävä hyvällä palveluvarustuksella varustettu melontakohde, joka kuitenkin huonolla säällä voi olla vaativakin.

Melomamme jokipätkän näyttävin meanderi eli joenmutka, jossa eroosio oli sortanut ulkokurvista hiekkaista rinnettä jokeen.

Lemmenjoella emme käyneet tunturissa. Sitä varten piti suunnata toisaalle. Palasimme nimittäin etelään Rovaniemelle, josta Kaisa jatkoi koiran kanssa yöjunalla etelään. Itse käänsin Corollan keulan takaisin pohjoiseen, nyt Itä-Lappiin Savukoskelle, Ylä-Kemijoelle, jonne suuntautui Tampereen taivaltajien kesän 2017 melontaretki. Siitä myöhemmin lisää.