Lumi tuli, lumi suli. Talven tuloon liittyy aina tietty keikkuminen säiden puolesta, niinkuin liittyy kevääseenkin. Alkutalven lumet ilahduttavat aina, mutta lähes yhtä varma voi olla siitä, että eivät ne maahan vielä jää. Niin tuntuu käyvän nytkin. Perjantaina satoi Tampereen seudulle yli 10 cm lunta, ja jo sunnuntaina maa mustenee kiihtyvällä tahdilla. Tämmöistä tämä on, eurotalvi.
Viikonlopun Lammin matkalla päätimme poiketa päiväseltään Evolla. Liki kymmenen vuoden kypsyttelyn jälkeen siitä on nyt tulossa eräänlainen lähiretkikohde. Syyskuun alkupuolella kävin melomassa Evokeskukselta koilliseen kulkevan järvi- ja jokiketjun, ja kesällä kävimme Kotisten aarnialueella. Nyt kohteena oli Syrjänalusen harju. Lunta oli maassa vielä jokunen sentti, ja ilma oli muutaman asteen plussalla. Lumen sulaminen nostatti sumun, joka paikoin kätki maiseman arvoituksellisesti. Puista tippui vesipisaroita ja paikoin sohjoisia lumipaakkuja niskaan. Mutta muuten päivä oli pilvisyydestä huolimatta valoisa. Kyllä luminen maisema aina mustan ja märän maan voittaa.
En ole vielä aivan täysin selvillä Evon luonteesta. Olen nähnyt siitä pieniä pätkiä sieltä täältä, ja mielikuva on, että alue on sekava, metsäteiden halkoma, ja että luonnontilaisen metsän alueet ovat harvassa. Alueessa on kuitenkin jotain kiehtovaa, sillä se on suhteellisen laaja, ja siellä on melko paljon pieniä vesistöjä. Varsinaisen Evon järviketjun lisäksi lännempänä kulkee toinen, Niemisjärvien virkistyskalastusalueen järvi- ja lampiketju. Koillisessa naapuripitäjän puolella taas on Tarusjärvi, ja siihen liittyvä järvitihentymä. Ylipäätään metsämelontaan soveltuvia kohteita on paljon, ja tallattavia polkuja myös. Lisäksi metsät näyttäisivät olevan useimmiten komeimmillaan vesistöjen rannoilla, taimikoiden ja hakkuuaukkojen jäädessä takamaastoihin. En tiedä pitääkö tämä paikkansa laajemmin, mutta ehkä se kannattaa selvittää. Hieno kohde kuitenkin sekä lyhyemmille, että pidemmillekin retkille.
