Etelä-Pohjanmaa ei tunnetusti ole mikään retkeilyn mekka. Tämä liittynee isoonjakoon, vahvasti talonpoikaiseen kulttuuriin ja maltilliseen kaupungistumiseen. Koska valtion maita on vähän, moni kohde on yksityisillä mailla ja kuntien, kyläyhdistysten tai jonkin muun yleishyödyllisen tahon ylläpitämä. Etelä-Pohjanmaan retkikohteita etsivä joutuukin tekemään jonkin verran salapoliisin työtä. Pienellä kaivelulla löytyy kuitenkin yllättävänkin monia retkikohteita, jotka sopivat joko päiväretkiin, tai pidempiinkin. Tässä asiassa peruskartta ja karttapaikka ovat ystävämme. Pohjanmaalta löytyy lukuisia laavuja, näkötorneja (puusto peittää muuten näköalat) ja jopa aiva rehellisiä autiotupiakin sekä tietenkin merkittyjä retkireittejä.
Kävin itse joskus aikoja sitten eräällä kotiseutuni suolla. Suon saarekkessa oli pieni puinen mökki, ja suon maisema oli poikkeuksellisen avara ja luonnontilaisen näköinen. Suon laidassa oli korkeahko kallioinen mäki, jolta suota pääsi puiden lomasta ihailemaan vähän ylempää. Tämä suo oli nykyisen Kauhavan ja Vöyrin rajalle sijoittuva Paljakanneva. Suon saarekkeen mökki jäi mieleen, mutta en muistanut sen tarkkaa sijaintia. Koska olin joulukuun alkupäivinä lähiseudulla käymässä, ja oli muutama tunti joutilasta aikaa, niin suuntasin suolle etsimään sen mökin. Ja löysin sen. Se on pieni, oikeastaan se on maja, ja se on nähnyt jo parhaat päivänsä. Mutta nätillä paikalla suon laidassa, ja kiviaita ympärillä. Suo mökin ympärillä on vetinen ja kutsuu kulkemaan lähinnä silloin, kun se on jäässä. Jos minulla olisi valta, niin remontoisin tai oikeastaan rakentaisin paikalle uuden mökin tai edes laavun. Paikka on nimittäin varsin komea ja erämainen. Kallioisissa saarekkeissa kasvaa varttunutta metsää ja suo on aava ja laakea, ja horisontissa metsä aaltoilee luontevasti. Pieni pala Lappia keskellä Pohjanmaata.
Paljakanneva ja sen pohjoispuoliset Åkantinneva ja Aitasaarenneva muodostavat kokonaisuuden, joka on noin 6 km pitkä ja jonka leveys vaihtelee 1 – 4 km välillä. Alueella ei ole virallisia retkeilyä palvelevia rakenteita, kuten hoidettuja tulistelupaikkoja tai pitkospuita. Oravaisten-Härmän väliseltä tieltä alue on helposti tavoitettavissa ympäri vuoden. Suoalue kuitenkin vain osa laajempaa 16 x 7 km metsäautoteiden halkomaa metsäaluetta, josta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista, sisältäen pronssikautisia hautaröykkiöitä, 1600 ja 1700 -luvuilla käytössä ollut vanha maantie, kolmiomittaustorni, vanha kultakaivos(?) ja ainakin yksi merkitty retkeilyreitti, sekä useita kotia ja pari autiotuvan tyyppistä avointa tupaakin. Tämän kaiken selvittämiseen ei kuitenkaan netti riitä, vaan on jalkauduttava maastoon, luettava kirjallisuutta, katseltava karttoja ja kokea etsimisen ja löytämisen riemua. Mikä parasta, tässäkin on kyse vain yhdestä melko tavanomaisesta pohjalaisesta metsäalueesta. Mitä kaikkea niiltä tuhansilta muilta metsähehtaareilta mahtaakaan löytyä?