Risukeitin on ekologinen tapa lämmittää ruokansa retkiolosuhteissa. Litra vettä lämpiää reilulla kourallisella kuivaa puunlastua, kun nuotiossa se riittäisi vasta sytykkeeksi. Rikoslain mukaan puista ei saa katkoa oksia eikä repiä tuohta, mutta maahan pudonneita risuja ja käpyjä saa kerätä. Jos risukeitin on eristetty alustastaan, niin se luetaan retkikeittimeksi eikä avotuleksi, eikä sen käyttö ei vaadi maanomistajan lupaa. Kaasu-, bensa- ja tenttukeittimistä risukeitin eroaa siinä, että se käyttää paikallista polttoainetta, eikä siitä synny pientä tuhkakasaa kummempaa jätettä. Ei siis tyhjiä kaasupatruunoita eikä muovipulloja, eikä polttoaineen joutumista sormille ja ruokaan tarvitse pelätä samaan malliin kuin tentun kanssa. Astiat toki saa risukeittimellä noettua, ja jos koivurisuilla keittelee, niin myös tervattua. Suomessa retkeillessä jopa aivan Ylä-Lapissa pystyy laittamaan ruokaa risukeittimellä, sillä kuivaa risua löytyy aina, jos maisemassa kasvaa jonkinlaista pusikkoa.
Ohessa on kuvia askartelemastani risukeittimestä. Siivosin nimittäin eräänä iltana työkalupakkiani ja löysin sieltä kasan mystisiä kulmarautoja. Osa niistä näytti siltä, että voisivat hyvin toimia risukeittimen kattilankannattimena, ja toiset taas jalkoina. Mielessä oli Usmin reissusta lähtien muhinut hieman isompi risukeitin, jolla voisi kokeilla retkikodan lämmittämistä. Koska tarveaineita näytti lojuvan nurkissa, päätin antautua kiusaukselle ja suunnata Ikeaan. Sitä ennen olin toki surffaillut pitkin nettiä ja ihmetellyt, miten monenlaisia keittimiä Ikean aterintelineestä on rakennettu. Googlen kuvahaulla ”Ikea hobo stove” pääsee vähän jyvälle.
Keittimen runkona on Ikean Ordning-aterinteline, 18 cm korkea malli. Siihen on rosteripultein kiinnitetty ne kulmaraudat. Keitin ei välttämättä ole vielä lopullisessa asussaan, mutta kuitenkin käyttökunnossa. Minulla on entuudestaan pienempi Bushcooker-merkkinen risukeitin, mutta se soveltuu lähinnä ruuanlaittoon. Tällä isommalla mallilla on tarkoitus kokeilla, josko sillä saisi lämmitettyä Tuntsan retkikotaa Juuvin tapaan, tosin ilman tuuletinta. Kota on nimittäin lämmitettynä varsin mukava kapistus, ja mahdollistaa mukavan talviretkeilyn täällä autiotuvista harvassa etelässäkin. Testailun perusteella keittimen avoin rakenne toimii kodassa hyvin, sillä se antaa ympäristöön valoa ja luo tunnelmaa. Keittimen tehosta suuri osa toki karkaa kodan avonaisen huipun kautta ulos, joten aivan piipulliseen kamiinaan verrattava lämmönlähde keitin ei ole. Keittimen kapasiteettia rajoittaa myös sen pienehkö koko. Keitin vaatii palamattoman alustan, mieluiten melko ison, siillä avoinaisesta rakenteesta johtuen keittimestä voi lennellä kekäleitä maahan ja lähiympäristöön.
Risukeitintä on nyt testailtu kahvinkeitossa ja kodan lämmittämisessä pikkupakkasessa. Vesi kiehuu nopeasti, nopeammin kuin Bushcookerilla samoissa olosuhteissa samaa polttoainetta käyttäen (kesällä kuorittu kuusilastu ja kaarnanpalat). Tuntsan kota lämpiää pikkupakkasella plussan puolelle, mutta varsinainen kestotesti kodan kuivattamisen merkeissä on vielä tekemättä. Usmin retkellä mukana olleeseen kamiinaan verrattuna palopesä on kuitenkin huomattavasti pienempi, noin kolmannes tai neljäsosa Goat stovesta, joten tehokin lienee pienempi. Keittimen kokoa voisi ehkä suurentaa pulttamalla useampia keittimiä sarjaan ja polttaa vaikkapa kahta pesää rinnakkain, tyyliin Rocket Stove Double cooker.
Lisätietoa risukeittimistä löytyy runsaasti netistä. Yle luonnon artikkeli selventää ilmiön taustoja Suomessa, ja risukeittimen askarteluvideon voi käydä katsomassa Yle Areenasta. Mikäli kiinnostuit, niin Facebookin Risukeitinten kokoontumisajot -ryhmään liittymällä aiheeseen pääsee tutustumaan tarkemmin.