Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna teimme hiihtoretken Lauhanvuoren kansallispuistoon Tampereen taivaltajien kanssa. Pitkään jatkunut pakkasjakso alkoi osoittamaan lauhtumisen merkkejä, mutta saimme silti nauttia noin -15 asteen yölämpötiloista. Mukana oli lisäkseni kaksi muuta hiihtäjää, Pia ja Inkeri. Majoituimme ulkona teltassa, Lauhan kämpän pihapiirissä.
Retkiohjelmaan kuului kuutamohiihto Lauhanvuoren huipun sulavesikuruissa (ilman kuutamoa) sekä päivän hiihtoretki Kärkikeitaan-Majaleton maisemiin. Lauhan latuverkosto näytti myös hyväkuntoiselta, mutta koska teemana oli hiihdellä umpihankia, niin latuja pitkin hiihdettiin vain vähän. Auringonpaisteisen päivän hiihtelyn lomassa poikkesimme vanhalle metsäkämpälle syömään eväitä.
Lauhanvuoren kansallispuiston pohjoisosat alkavat olemaan tuttuja maisemiltaan, mutta silti sieltä löytyy aina uusia näkymiä ja kiehtovaa maastoa. Majaleton koivikko oli edelleen paikoillaan, mutta vettä soilla näkyi nyt vain vähän, lähinnä puroissa. Kärkikeitaan länsilaidalla olevia hiekkadyynejä kävimme ihmettelemässä, kuten myös metsäpeura-aitausta. Peuran jälkiä näkyi paljon, mutta itse peuroja ei.
Kaivolammin tulipaikalle joku oli jättänyt komean hiilloksen. Iltapäivän laiskuus kuitenkin iski, ja makkaranpaisto jätettiin väliin. Tyydyimme mutustelemaan paussikeksejä ja pähkinöitä. Illansuussa palasimme Lauhan kämpälle, purimme leirin ja suuntasimme kotiinpäin. Näkemiin siis Lauha, jälleen kerran. Ehkä kesällä sitten taas uudelleen.