Evo on Etelä-Suomen tunnetuimpia retkikohteita. Alue on monipuolinen, ja tarjoaa runsaasti reittejä ja palveluita retkelijälle. Evo ei kuitenkaan ole pelkkää retkeilyaluetta, vaan sieltä löytyy myös kattava metsätieverkosto, joka yltää lähes joka kolkkaan. Metsäteiden taso vaihtelee kärrypolusta metsäautotiehen, mutta yhdessä alueen polkuverkoston kanssa ne muodostavat kulkureitistön, joka sopii hyvin maastopyöräilyyn ja myös pyöräretkeilyyn.
Käyn Evollä lähes joka vuosi, ja viime aikoina etupäässä pyöräilemässä. Yleensä olen tehnyt jonkinlaisen päiväretken teitä ja polkuja pitkin, mutta juhannuksen tienoilla sain järjestettyä itseni yön yli retkelle. Reittini kulki Kuohijärveltä Niemisjärville ja sieltä Valkea-Mustan kautta Sorsakoluun, jossa yövyin riippumatossa. Juhannussunnuntaina mahdollinen ruuhka oli jo helpottanut, eikä maisemissa näkynyt juuri muita retkeilijöitä.
Varusteet pakkasin pyöräni runkolaukkuun, tankolaukkuun sekä pariin kuivasäkkiin, jotka kiinnitin haarukkaan. Lisäksi mukana oli tarakalle kiinnitetty pieni kuivasäkki ja reppu. Näillä eväin mukaan mahtui tyypillinen yli yön retken varustus, jolla olisi ruoan määrää lisäämällä pärjännyt periaatteessa useammankin päivän.
Evon polkujen jännitysmomentti liittyy paikalliseen asujaimistoon eli majaviin. Niiden rakentamat padot saattavat tehdä alueen reiteistä ajoittain hankalakulkuisia tai jopa kulkukelvottomia. Nyt reitilleni sattui yksi majavan pato, joka oli osittain syönyt retkeilyreittiin kuuluvat pitkokset. Reitti ei ollut aivan kulkukelvoton, mutta vaati jonkin verran taiteilua päästä siitä läpi lenkkarit jalassa.
Iltasella kävin tutustumassa Sorsakolun ympäristöön patikoiden. Löysin hienon pienen harjupolun sekä sen varrelta komean lohkareen pienine luolineen. Sorsajärven rannalta löysin myös painanteen, jota epäilen vanhaksi kamminpohjaksi.
Illan hämärtyessä alkoi hiljalleen satelemaan. Vaikka juhannus valon juhla onkin, näin etelässä yöt hämärtyvät kesälläkin. Yöllä nousi tuuli, joka ajoittain herätti minut unestani. Aamulla sää näytti harmaalta, mutta päivä kuitenkin kirkastui lopulta varsin hienoksi poutapäiväksi. Palailin hiljalleen takaisin lähtöpaikkaani, mutkitellen hieman eri reittiä. Harmi että perinteeksi muodostuneet munkkikahvit Niemisjärvellä jäivät tällä kertaa väliin, sillä kioski ei ollut auki.
Kilometrejä kertyi päivää kohden vajaat 30, suurin osa eri tasoisia metsäteitä. Polkua reitille sattui vain vähän. Kaikkineen mukava reissu: maastopyörään voi pakata useammankin yön reissukamat ja eväät mukaan ilman, että maastokelpoisuus juuri kärsisi. Varsinkin läskipyörä sopii tällaiseen touhuun hyvin.
